Kiitorekku

Mä pistin tammikuun alussa hakemuksen sisään ja kappas vain, päästiin Piiruskinin kanssa Kiitorekun agilityn alkeiskurssille! Kurssi alkoi viime perjantaina luennolla ja ensimmäisillä harjoituksilla. Kiitorekun halli on Lappeenrannassa, reilun tunnin suuntaansa sinne ajeltiin. Oli kova pakkanen, joten jännitti, lähteekö auto käyntiin ja päästäänkö kotiin. Mut hyvin kävi!


1/6
Perjantaina 22.1.2016:
Iltapäivällä anoppi ja appiukko hurauttivat meille ja me lähdettiin Piirun kanssa reissuun. Jossain vaiheessa mieskin oli kotiutunut koulustaan ja lapsenvahdit jatkoivat matkaansa kohti Saariselän hiihtolatuja. Perillä käveltiin minkä tarettiin ja mentiin halliin. Laitoin Piirun häkkiin ja jäin odottamaan. Istuin pöydällä ja kuuntelin sekä luentoa että Piirua ja lopulta se alkoi. Susi snautserissa heräsi, yksinäisyys alkoi kalvaa ja lyhyen äänenavauksen jälkeen susi alkoi ulvoa. Hain hurtan pois häkistä ja otin sen viereeni pöydälle makaamaan. Käskin kuunnella tarkasti, ettei jäis niin paljon opeteltavaa ihan käytännössä.

Ollaan Piirun kanssa kakkosryhmässä, joten luennon ja käytännön väliin jäi hyvin aikaa käydä pienellä lenkillä, syödä eväät ja vaihtaa vaatteet. Viimeksi ollaan tehty Piirun kanssa agia vuosi sitten tammi- ja helmikuussa, ihan pienesti vain, koska olin viimeisilläni raskaana. Putkeen se solahti tosi hienosti, oli putki sitten suorana tai kierona, kutsuttuna ja lähetettynä. Hypytkin sujuivat, muistuteltiin kutsuminen, lähettäminen ja ohjaajan ohitus (eli kutsu plus lähetys).

Jatkettiin hypyn tarjoamisella, josta ei tullut yhtään mitään. Ohjeena oli, että ohjaaja saa hitaasti ja pienin askelin lähestyä hyppyestettä, mutta muita apuja ei saa antaa. Tokokoira istui perusasennossa ja tuijotti mua silmiin! Otin askeleita, jolloin koira seurasi hetken päästä perässä, istui perusasentoon ja tuijotti. Kun sanoin yhden sanan, "hyppää!", koira hyppäsi välittömästi. Tokoa luopumisen kautta ja se näkyy. Tehtiin myös pari takaakiertoa.

Puomi oli meille täysin uusi juttu, ei oo tassullakaan koskettu. Joskus pentuna ollaan tehty laatikkoa, mutta kontakteille asti se ei ole siirtynyt. Puomin alastulo oli kokonaan vaakatasossa lattialla, ohjeeksi annettiin lähestyä koiran kanssa puomia ja jos koiran tassu osuu puomiin, kehutaan ja annetaan nami. Piiruskin käveli suoraan kohti ja laittoi toisen etutassunsa puomille. Kehuin ja palkkasin. Otin koiran pois puomilta ja lähestyttiin suoraan. Koira käveli puomin päästä päähän kuin vanha tekijä! Kokeiltiin uudestaan ja sama juttu, hurtta jopa alkeellisesti tarjosi 2on2offia! Hienosti käveli puomin alastulon myös minipöydältä. Kouluttaja varmisti, että olihan puomi uusi juttu eikä olla tehty vaikka rauniota tai jotain sellaista. Uusi oli, eikä olla raunioilla käyty. Kotonahan meillä on kaksi lankkusiltaa ojien yli ja dobossa tyynyn kanssa tehdään etujalat lattiassa takajalat tyynyllä - temppua. Kouluttaja sanoi, että ota se tyyny ensi kerralla mukaan ja yhdistetään se puomiin, saattaa olla, että kontaktin pohja on siinä. Ja mun piti ajaa Lappeenrantaan asti kuulemaan se enkä ole itse tajunnut!

Kotiläksyjäkin saatiin. Pitää katsoa mukaan saatu koulutus-dvd agilityä ilman esteitä, pitää miettiä käskysanoja ja vapautuskäsky kontakteille.

Piirustus käyttäytyi alkuvaiheen ulvontaa lukuunottamatta älyttömän hyvin! Jos ei ole lapsia vahdittavana, tuo koira on oikein loistokaveri. Mä en ilmeisesti ole kovin vakuuttava äitinä, joka pystyy huolehtimaan lapsistaan. No, joka tapauksessa Piiruskin toimi tosi hienosti sekä tehdessä että odotellessa. Eri esteiden välissä kun odoteltiin omaa vuoroa, en antanut sille mitään käskyjä, mutta niin vain se  kävi itsekseen maate. Kun vesikoira (tahi vastaava rotu) pisti riekkuen ympäri hallia, Piiruskin tyytyi seuraamaan tilannetta. Kun parson tuli omalla treenivuorollaan tökkäämään kuonollaan Piirun partaa, Piiru ei edes nostanut leukaansa irti lattiasta. Kun kehuin sitä, se mulkaisi mua otsatukkansa alta ja painoi leukansa takaisin lattiaan. Mainio tyyppi!


Ensimmäisen treenikerran perusteella sanon, että aikuise(mma)n koiran kanssa on helppoa ja kivaa mennä kurssille opettelemaan uusia juttuja, kun ei tarvitse jännittää voiko hihnasta irrottaa, tuleeko luo, meneekö härkkimään muita, pissaako matolle. Iso tekijä on myös se, että kaikenlaista mitä ollaan yhdessä touhuttu, tulee hyödynnettyä kuin huomaamatta ja ollaan jo opittu tekemään yhdessä. Sekin taito pitää opetella.

Lauantaina 23.1.
Kaivoin dobo-tyynyn kaapista ja pyyhkäisin kämmenellä pölyt. Otettiin vähän tuntumaa.

Tiistaina 26.1.
Jatkettiin tyynyllä, parin namikourallisen verran, kovin vaikutti stressaantuneelta hurtalta, mutta teki ja rentoutui toistojen myötä.

*****************************************************
2/6
Perjantaina 29.1.
Taimisto oli vielä ellin luona tiputuksessa, kun me lähdettiin Piirun kanssa toisen kerran Lappeenrantaan. Mielessä painoi pieni eläin, mutta ei se murehtimalla tai kurssikerran väliin jättämällä miksikään muutu. Hyvä sen oli siellä olla!

Oltiin reilusti etuajassa, joten lähdettiin lenkille, jolle kertyi pituutta 3,4 kilometriä. Yritin siinä keskittyä tulevaan treeniin, mutta ajoittain piti keskittyä vain pysymään pystyssä.


Kurssilla harjoiteltiin perusohjauksia, valssia ja persjättöä (tai sokkaria, niin kuin toiset sitä kutsuu). Muutaman vuoden olen agilityä harrastanut, mutta ikinä ennen en ollut tehnyt valsseja ja persjättöjä ilman esteitä. Jätin istumaan, kutsuin luo ja tanssahtelin sen lähestyessä ohjauskuvioita.

Omin päin tehtiin Piirun kanssa pieniä radanpätkiä, oli suora putki, mutkaputki ja kaksi hyppyä. Koira oli vähän varovainen, ihmettelin sitä. Meidän kanssa omin päin - osiossa oli musta belggari, joka käyttäytyi levottomasti. Me istuttiin Piirun kanssa nurkassa ja sanallisesti pikkasen avitin sitä ohjaajaa. Sitä jännittää olla siellä hallissa ja koiraanhan se tietysti tarttuu. Noh, se belggari kävi sitten tuijottelemaan Piirua ja lopulta se juoksi kohti kovasti haukkuen. Nousin pystyyn ja huusin sille, samoin teki Piiru. Käytiin Piirun kanssa taas lattialle, mutta se tuli toisenkin kerran. Ei sillä ollut aikomuksena käydä kiinni, halusi tulla sanomaan, että mun halli ja antaa heittää. Lopputreeni menikin siinä, että mä yritin rentouttaa koiraani, joka nousi rauhoittamaan itseään ja tilannetta joka kerta, kun tämä haukkuherkkä belggari avasi suunsa, vaikka se olisi avannut suunsa toisella puolella hallia. Piiruskin toimi mun mielestä ihan oikein, vaikka se tilanne ei olisikaan välttämättä tarvinnut jäädä noin vahvasti päälle.

Meillä oli mukana dobo-tyyny, jolla tehtiin muutama taka (= takatassut tyynyllä, etutassut lattialla) ja sitten tehtiin samaa kouluttajan kanssa puomin alastulolla. Koira oli hidas ja rauhoitteleva, mutta teki kiltisti mitä pyydettiin eli minipöydän päältä puomin alastuloa 2on2off-systeemillä kouluttajan avittamana. Häiriöön nähden hyvä alku, koira halusi tehdä oikein, mutta ei ollut ihan varma siitä mitä haluttiin. Mun pitäis yleistää toi taka muuallekin kuin tyynyyn.

Meidän ryhmä alkoi 13 minuuttia myöhässä, joten ei ehditty tehdä rengasta ollenkaan ja takaakiertojakaan ei ehditty kokeilla, mutta saatiin ne silti kotiläksyksi. Kotiin harjoiteltavaksi saatiin myös valssi ja persjätöt.

Perjantaina 5.2.
Käytiin Piirun kanssa kahteen tyttöön Käpälämäessä. Laitoin puomin alastulon minipöydälle, koira tykkäsi tehdä ja jopa karkasi esteelle! Tässä vaiheessa oli tosi iloinen mieli. Sitten siirryttiin tekemään pientä radanpätkää, oli putki ja neljä hyppyä. Kaksi ensimmäistä kertaa Piiru meni putkeen iloisena ja hyvällä vauhdilla, sitten se tuli putkesta ulos tosi tosi hitaasti ja varovasti eikä sen jälkeen halunnut oikein tehdä mitään. Mitään ääntä en kuullut koiran päästävän, että en nyt sitten tiedä sattuiko sitä vai mitä siellä putkessa tapahtui. Tehtiin sit muutama hyppy ja yritin kovasti kehua ja kannustaa. No eihän se välttämättä läpi mennyt, kun samalla olin kuitenkin ihan ihmeissäni, että mitä just äsken tapahtui. Höh ja pöh.


3/6
Torstaina 11.2.
Kolmas kurssikerta. Tällä kertaa ehdittiin just ja just tehdä pieni pissalenkki ennen meidän vuoroa. Kouluttajan johdolla tutustuttiin keppeihin ja ohjureihin (oikein hyvä alku), jatkettiin valsseja ja persjättöjä (pitäisköhän mun tällä kolmannella agikoiralla oikeasti opetella tekemään persjättöjä vai jatkaa sitkunonihanihanpakkoeikämikäänmuuohjaustodellakaantoimi-metodilla?) ja yhdistettiin ohjaukset pieneen radanpätkään (hyvin meni).

Omin päin tehtiin pari puomin alastuloa, putkesta putkeen - ohjauksia ja rengasta. Mun koirani on aikanaan tutustunut renkaaseen ja silloin käskysanana on ollut rengas. Nyt se ei suostunut rengas-käskyllä kuin kävelemään renkaan läpi eli renkaan piti olla lattianrajassa. Vasta kun sanoin "hyppää!", se alkoi hypätä renkaasta läpi, ihan maksikorkeudenkin. No, mikäs siinä sitten, hyppy se on renkaan läpi hyppääminenkin. Mä vaan olen tottunut kiljumaan rengasta, joten saa nähdä tuleeko tästä probleema. Osaavan ja innostuneen agilitykoiran näitä-ohjauksia-seuraan-listalla on viimeisten joukossa jollei peräti ihan viimeisenä ohjaajan sanalliset käskyt, väittävät viisaammat. Uskotaan suosiolla heitä, joten tästä ei tule probleemaa.

Kurssillamme oleva musta belggari kävi taas huutamassa Piirulle, onneksi Piiruskin oli väliaidan takana. Siirryimme täysin umpinaisen aidan taakse, jotta saimme olla rauhassa ja belggarikin sai suoritusrauhan. Se belggari on Piirua nuorempi uros, enkä keksi miksi se ei tykkää Piirusta. Huutaa se kyllä muillekin, mut joku juttu tossa kumminkin on.

Kotiläksyksi saatiin kahdeksikko valssilla ja persjätöillä ja etupalkalle lähettäminen eli ohjaajan ohittaminen.

Kotimatkalla me melkein kuoltiin. Ajaa posotin satasen alueella sallittua nopeutta ja vasta ihan kohdalla eli ohittaessa huomasin, kuinka hirvi nosti kauniit pitkät jalkansa kohti autotietä ja päättikin kääntyä takaisin metsään. Mä en ole ikinä ollut noin lähellä elävää hirveä! Mä sentään näen hirviä useita kappaleita joka vuosi esimerkiksi tuolla meidän takametsässä enkä ole koskaan ennen pelännyt hirveä. Nytkään en ehtinyt pelästyä vaan tajusin vasta ihan kohdalla mitä siinä oli. Jos siinä olisi ollut joku ihminen, mä en todellakaan olisi ajanut noin läheltä! Kun se käänsi jalkojensa suuntaan myös päänsä, musta tuntui, että mä ajoin pienellä pololoisellani sen kaulan ja pään ali!

Samalla retkellä tien yli loikki myös ilves, mutta sen mä näin jo kaukaa tulevan tielle ja ehdin ihmetellä mikä tuo eläin on, tunnistaa sen ilvekseksi, miettiä voiko se oikeasti olla ilves kun eihän niitä koskaan missään näe ja todeta, että kyllä se vaan on ilves.

Perjantaina 12.2.
Käytiin Piirun kanssa Käpälämäessä, otettiin Taimikin mukaan. Hyödynsin kääsnan osaamista ja tein sen kanssa valssi- ja persjättökahdeksikkoja. Sitten otin Piirun narun päästä ja tein sen kanssa. Piiruskin oli tosi varovainen ja hetken päästä tajusin miksi: viime talvena se säikähti hallin katolta putoavia lumia ja tälläkin kertaa lumet liukuivat kattoa pitkin. Niinpä Piiruskin oli siinä vieressä vaan ja tehtiin pieniä ja helppoja juttuja, kuten reippaasti avustettuna puomin alastuloja. Kolmella suoralla hypyllä tehtiin muutama toisto koiran eteenlähettämistä, kyllä Piiruskin ne osaa. Taimistolla alkaa kaihi vaivata hämärässä, sen laitoin pari kertaa kokonaiselle puomille ja nivelkohdissa sen piti hidastaa ja ihan katsoa mihin tassut kuuluu laittaa. Iloinen se silti oli päästessään mukaan hallille. Voi pientä!



4/6 perjantaina 19.2.
Käytiin taas Lappeenrannassa. Tuttujen juttujen kertausta oli
- kepit (6 keppiä ohjureilla, ensin vierasti ohjureita mut sitten alkoi sujua, ohjurit vois olla hyvät ja kivat kotiinkin)
- rengas (rengas-käskyllä väistää esteen, hyppää-käskyllä suorittaa kauniisti ja kyselemättä)
- muuri (minikorkeus, ei ongelmia)
- valssi ja persjättö (hyppyjä ja mutkaputki, meni osaamistason mukaan)
- puomin alastulo.

Uusia juttuja oli
- keinu (toinen pää minipöydällä, alastulon alla iso tyyny, meni namimagneetilla rennosti ja luottavaisesti, ekoilla kerroilla hidastin koiraa niiausvaiheessa, tarjosi 2on2offia)
- a-este (kisamallia loivempi, heti alkuun karkasi esteelle, toisella kerralla juoksi ja tarjosi 2on2offia).

Tälläkin kertaa musta belgialainen tuli huutamaan Piirulle, vaikka mä istuin pöydällä ja Piiru makasi rentona mun jaloissani. Tällä kertaa Piiru ei tyytynyt haukkumaan vaan nosti ylähuulta, belggarin ilme muuttui ja mä hyökkäsin sitä kohti rähisemään. Belggari lähti pois, mutta valitettavasti mä kalautin jollain raajallani Piirua kalloon.

Loppupuolella, kun maattiin yhdessä siellä hallin lattialla ja näytettiin kuulemma aktiivisilta agilitaajilta, yksi vesikoira pääsi hihnassaan omistajansa huomaamatta ihan Piirun viereen. Se oli ystävällinen, mutta laitoin käteni sen ja Piirun väliin ja pyysin omistajaansa ottamaan koiransa pois. Piiruskin ei sanonut mitään eikä liikuttanut muuta kuin silmiään. Mut ton belggarin kanssa niillä on joku juttu. Mua ihan harmittaa sen tytön puolesta, kun on niin vaikeeta opetella agiesteitä koira hihnassa.

5/6 4.3.

Uutta takaaleikkaus, jossa koira oli ihan kuutamolla ja kysymysmerkkinä, pussia ollaan kyllä tehty silloin pentuna, mutta nyt piti alkuun auttaa, sitten sujui.

Keinu = tarjoaa 2on2offia, ei väistä liikettä, iso tyyny alastulon alla pehmentämässä ja pienentämässä liikettä
kepit = 6 keppiä ohjureilla, aina pitää yrittää jos saisikin loikata ohjureista yli
puomi = alastulo pöydältä, karkaa esteelle, tykkää tehdä, lähtee helposti mun liikkeeseen mukaan

Hieno pieni eläin!

Mihin täältä on hävinnyt 6/6? Ei kiva.

lauantaina 5.3.
Käpälämäessä ex tempore Armin ja emäntänsä kanssa

lyhyt radanpätkä sis valssin, persjätön, takaaleikkauksen ja pakkovalssin, tein molempien snautsereitten kanssa, Armi menee lujaa ja puhkuu intoa, juoksee matalana ja hyppää hyvin.

Jatketaan Piirun kanssa Lappeenrannassa ainakin jatkokurssin verran. Siinäkin on kuusi kokoontumista, koirakoita on kuusi ja yksi kerta kestää puolitoista tuntia.

1/6 perjantaina 15.4.

Aloitettiin tauon jälkeen suoraan yhdeksän esteen radanpätkällä. Havaintoja: mä en osaa niistoa, oletin liikaa enkä ohjannut tarpeeksi, joten koira juoksi suoraan edessä olleen hypyn ohi tai valitsi jonkin toisen esteen, mutta se pätkä mikä sujui, menikin sitten hyvin! Piiruskinilla oli into päällä, reikä päässä, keskittyminen jäi kotiin.

keinu = täysillä, liike ei haittaa, seuraavaksi bang siten, että siiveke madaltaa liikettä ja koira hyppää sivusta/pöydältä laudan loppuun
kepit = mä niin tartten ohjurit kotiin!
a = seuraavaksi täyskorkea ja mun pitää piirtää raja, jonka sisäpuolelle en mene eli yritän opettaa 2on2offia ilman että mun pitää pysähtyä siihen viereen
rengas = täyskorkea kehikolla, on selvästi hankala asettaa koipensa oikein mutta kovasti tuo eläin yritti, kutsuttuna tulee pääsääntöisesti oikein, tänään tuli hienosti myös mun ollessa esteen sivulla

16.4. käytiin Käpälämäessä keinumassa ja tekemässä pari niistoa, lämpöasteita oli 30, joten muuta ei sitten tehtykään

18.4. käytiin Käpälämäessä keinumassa, lämpöasteita yli 30, muuta ei tehty

2/6 perjantaina 22.4.
Irtoamistreeni = kaks hyppyä, putki ja pituus u-muotoisesti, tarkoituksena saada koira irtoamaan putkeen niin, ettei mun tarvitse ohittaa kakkoshypyn linjaa, sujui oikein mallikkaasti
jarrutustreeni = kolme hyppyä suorassa linjassa, kolmannelta piti saada koira käännettyä napakasti ja palata kahden hypyn kautta alkuun, ensin olin valssissani raakasti myöhässä, sitten reilusti liian aikaisessa, kolmas ja neljäs olikin sit täysosumia, näitä pitäis päästä treenaamaan itsekseenkin

pussi = oikein hyvä
kepit = 12 keppiä, ohjurit, ollut tapana loikata lopussa yhden ohjurin yli, nyt hyppäsi vain kerran vaikka selkeästi mieli teki useamminkin, jäi hankalassa paikassa miettimään mutta päätti tulla oikein ja pääsin palkkaamaan ja kehumaan
takaakiertoja yhdellä hypyllä = eri etäisyyksiltä, kummaltakin puolelta, eri tavoin jatkaen, hyvin meni, vaikka jarrutusta harjoitteleva koirakko kiinnosti ja houkutti

3/6 torstaina 5.5.
Oltiin ajoissa, joten ehdittiin tehdä kolmen kilometrin rinksa ennen treenejä. Lämpömittarissa oli asteita 21,5, joten lujaa ei menty. Vettä oli mukana, mutta vesikuppia ei. Autossa oli pari puhdasta ja tyhjää pakastepussia, reunat käärimällä sain siitä korvikkeen ja hyvin kelpasi vesi pussista juoda.
kepit = 12 keppiä, ohjurit, hitaammin on tarkemmin ja nopeammin on yli ohjurin, etupalkalla ja apuohjaajalla saatiin muutaman kerran merkattua, että oikaisemalla menettää palkan
jarrutus = oli tosi vaikea lähteä ykköseltä ja jarruttaa heti kakkoselle ja kääntää ja ohjata takaaleikkauksella putkeen, mutta onnistui heti, kun otettiin lentävä lähtö eli hypyt ja putki oli ikään kuin osana rataa
puomi = kerran läpi, meni rennosti ja tasaisesti, 2on2off
a = täyskorkea, lisää vauhtia on vähemmän ajattelua eli ei 2on2offista tietoakaan, tässäkin apuohjaaja esti etupalkan
rengas = sujuu, kunhan ohjaus on tarkka ja käskynä hyppää, eteen lähettäminen on vielä hankala
putkeen lähettäminen = onnistuu jo suht kaukaa

4/6 perjantaina 13.5.
pussi = loistava
rengas = ekaa kertaa ikinä onnistui lähettämällä
puomi = treenimäärään nähden loistava
a = Piirulla on vaikeuksia tehdä 2on2off, vaikka selvästi yrittää, täyskorkea a ja luja vauhti ei oo snautserille helppo juttu, madalletulla sujuu
kepit = etenee, mutta sisäänmenosta ei oo juurikaan hajua eli koira ei tiedä kummalle puolelle pitää ensimmäisen kepin jäädä

Keinutreeni Käpälämäessä:



5/6 perjantaina 27.5.
Rytmitystä = kaks hyppyä, mutkaputki, kaks hyppyä, näistä u-kirjaimen muotoinen rata
- ensin suoraan hypyt, putki, hypyt
- sitten lyhyempi u eli ilman putkea

- lopuksi hypyt, putki, neloshyppy takaakiertona, putki, kakkoshyppy ja kääntö (valssi tai peruskääntö) vitoshypylle

keinu = perussuoritus ok
kepit = kaikki ohjurit, vikan saattaa haluta hypätä yli


6/6 perjantaina 3.6.
kepit = normisuoritus, keskirauta hämmensi kun varaston takana sellaista ei ole
keinu = perussuoritus alkaa olla valmis

Lopuksi tehtiin radanpätkä, jossa oli yhdeksän estettä: muurilta suoraan mutkaputkeen, putkesta suoraan hypylle, jossa piti tehdä valssi ja lähteä vastakkaiseen suuntaan neloshypylle (ai elämä, että tämä oli vaikea!), siitä vitoshyppy takaakiertäen, suoraan mutkaputkeen, siitä loivasti kääntäen loppusuoralle eli hyppy, pituus ja hyppy (kovasti yritti koira tulla putken jälkeisestä hypystä ohi, jos ei ollut ohjaava käsi valmiina sillä hetkellä, kun hänen snautseriutensa näki putkesta ulos). Hiki tuli!

Kivaa oli, voin suositella Kiitorekkua, ei ole paha matka ajella Kouvolasta Lappeenrantaan!

Ei kommentteja: