Lauantai. Koira nousi aamulla tervehtimään, jolkotteli tavanomaisen aamukierroksen, nuuski ja nuohosi nälissään aamupalapöydän alla, pomppasi mua vasten (mitä se ei oo tehny tällä viikolla!) ja näytti oikein reippaalta potilaalta. Hyvä Taimisto!
Kävin tohtorilla juttelemassa ja maksamassa laskun. En pyörtynyt, mutta hilkulla oli. Ensi viikolla mennään kontrolliin, otetaan verta uutta haima-arvoa varten ja otetaan kuva vatsasta. Toivon, että se mysteerituhru olisi haima ja että se tuhru olisi tyystin kadonnut. Sormet ja varpaat ristiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti