lauantai 30. tammikuuta 2016

Taimin sairaskertomus osa 2

Antibiootin ja kipulääkkeen voima on hurja. Taimi söi illalla desin verran kypsää jauhelihaa ja olisi halunnut enemmänkin, en vaan uskaltanut antaa. Mä heräsin aamuyöllä kuuntelemaan kovaa tuulta ja kävin alakerrassa. Yleensä kumpikaan koira ei nosta korvaansa enempää yöllisille sisällä kulkijoille, mutta nyt ne molemmat nousivat. Taimihan ei ole noussut tällä viikolla aamuisin edes tervehtimään, joten menin rapsuttamaan ja käytiin sit myös ulkona. Vähäsen mummo vaivautui, kun tungin itseni taas ihan liki nähdäkseni pissan värin.

Vauva nosti kuumeen vaatimattomasti päälle neljänkymmenen, joten yö ei ollut senkään puolesta levollinen. Koska Taimisto oli ihan ok potilaaksi, koulutaksi tuli vasta puoli kymmenen, eskarilainen on kotona sairastamassa ja vauvakin nukkui, me nukuttiin suht pitkään. Matkalla tohtoriin sieltä jo soitettiin, että missä me oikein ollaan.

Taimi pääsi tippaan ja luovuttamaan lisää verta. Iltapäivällä tohtorista soitettiin, että Taimin haima-arvo on 3300, kun se terveellä koiralla on alle kymmenen. Lisää kipulääkettä, lisää antibiootteja, lisää nestettä.

Nyt Taimilaista hoidetaan haimatulehduspotilaana. Tästäkään vaivasta mulla ei onnekseni ole aiempaa kokemusta, mutta ruokavaliota täytyy tutkia ja tarvittaessa rukata. Diagnoosin jälkeen koira sai ruokaa kun mä en uskaltanut aamulla antaa ja kaiken oli hotkaissut kerralla. Se on mun Taimi se!

Se tummanharmaa epämääräinen tuhru siellä vatsassa tai vatsan vieressä jää toistaiseksi mysteeriksi. Siitä olen todella iloinen, ettei Taimistoa ainakaan tällä tiedolla tarvitse nukuttaa ja avata, kun sydänvikaisen pumppu ei välttämättä kestäisi sitä.

Taimisto kotiutuu viiden jälkeen, mukaan tulee ainakin antibiootteja ja haimavaivaisen ruokaa. Ihana Piia asuu tässä ihan lähellä ja tuo Taimin mukanaan kotiin. Kotiinkuljetuspalvelu helpottaa todella paljon, iso kiitos!

Kotona Taimisto oli alkuun melko tokkurainen, mutta todennäköisesti samaa tahtia kipulääkkeen haihtumisen kanssa se ikään kuin heräsi ja reipastui. Ruokaa se söi valtaisalla ruokahalulla ja tuli illalla erikseen mua morjenstamaan. Katse oli kirkkaampi ja terävämpi kuin päiväkausiin!

Ei kommentteja: