keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Normi päivä

Aamu. Herätys, koirat ulos (Taimi kyykkää ekaan pusikkoon, Piiru panttaa mielenosoituksellisesti kun on hihnassa), lapsille aamiainen valmiiksi, storm trooper herättää pojat, hammaspesut ja pukemiset, koululaisen reppu ja ulkovaatteet valmiiksi (se juoksee kuitenkin taas taksiin leipä suussa ja takki kainalossa), aamupala, vauva herää/herätetään, aamutoimet, ulkovaatteet sille ja mulle, vauva liinaan, viedään keskimmäinen eskariin, tullaan vauvan kanssa kotiin ja viedään Piiru uudestaan hihnassa pissalle (nyt kyykkää kun on jo iso hätä).


Aamupäivä. Vauvan kanssa touhutaan, vauva touhuaa, mä touhuan. Vauvan touhut on liikkumisen opettelua, vesikupilla lotraamista, ruokakuppien paukuttelua (metallikupeista kuuluu kiva ääni lattiaa vasten), kaiken mahdollisen suuhun laittamista, maidon maiskuttelua. Mun touhut on keittiön siivoamista, koirien aamupalaa, pyykkikonetta ja kuivia pyykkejä, pönttöuunin lämmittämistä, imuroimista, vaipan vaihtoa ja vauvan ruokkimista. Jossain vaiheessa vauva simahtaa, nostan sen vaunuihin. Lähdetään vaunuja työntelemään koirien kanssa, ainakin sen verran että haistellaan ilmaa ja päästään liikkeelle. Usein lenkin päälle ja/tai kesken lenkin tokoillaan. Kotona nautin hetken hiljaisuudesta ja rauhasta.



Iltapäivä. Eskarilainen pitää hakea kotiin puoli yhdeltä. Koululainen tulee viikonpäivästä riippuen joko heti kahdentoista jälkeen tai vasta puoli kolmelta. Koululaisen kotiuduttua on välipala, taistelu läksyistä ja siitä mihin mennään ja millä ulkoiluttamaan koiria. Äiti saadaanko jäädä kotiin ja katsoa youtubea/legoteeveetä tai pelata minecraftia? Ette. Huutoa ja valitusta. Ulkoilutetaan koirat ja metsässä on tekemistä myös mielikuvitusrikkaille poikalapsille. Vauva kuikuilee liinasta sinne ja tänne kunnes nukahtaa. Seitsemänkiloinen lisäpaino tuntuu ylämäissä.



Myöhäinen iltapäivä/ilta. Kotiudutaan metsästä. Jos ollaan onnekkaita, ruokaa on jäänyt edelliseltä päivältä ja voidaan vaan lämmittää se ja tehdä salaatti. Jos ei olla onnekkaita, laitetaan ruokaa. Äiti, ei mitään soppaa! Äiti, meillä oli just tänään koulussa tätä samaa! Äiti minä en yhtään tykkää tästä ruoasta! (Ai, eilen söit sitä ison annoksen ja kehuit maukkaaksi). Pyykkikone laulaa, snautseri liimautuu parrasta repivään vauvaan kiinni, vauva lotraa vesikupilla ja puree koiran luuta, kääsna nukkuu rappujen alla omassa luolassaan, mutta on alati valppaana rientämään keittiöön, jos pakasterasian kansi napsahtaa auki tai sokkelilaatikko vedetään ulos. Aiemmin se tuli keittiöön myös kun ruokakuppia liikutettiin, mutta alamittaiset kaksilalkaiseni liikuttavat niitä pitkin päivää, joten miksi vaivautua? Ruoan jälkeen saan kuulla äiti, ei vielä yläkertaan! Mennään yläkertaan, iltapesut, iltasatu, iltahalit. Vauva touhuaa pitkin lattioita, kunnes alan lukea iltasatua. Juuri silloin se alkaa kirkua ja päristää ja mitä kaikkia ääniä vauvoista pääseekään ja lopulta vauvan huuto ja mun iltasatuni on yhtä kilpalaulantaa. Vauvan iltatoimet ja iltamaito, pilkin ja yritän pysyä hereillä. Vauva sänkyyn ja mä alakertaan. Pyykit kuivumaan, koirille ruokaa, keittiön siivousta, iltatee ja hesari loppuun, iltapissatukset, kurkistus seuraavan päivän kalenteriin, ei vielä nukkumaan vaan paniikinomaista valmistautumista huomiseen ja vaaditun varustuksen etsimistä koululaiselle ja/tai eskarilaiselle. Valot pois alakerrasta, omat iltatoimet, peiton alle, silmät kiinni, silmät auki ja alakertaan, vaunukoppa terassilta sisään ja koirille ruokaa pakastimesta sulamaan aamuksi, takaisin yläkertaan ja unille.

(Viikon)päivästä sitten riippuu, onko ohjelmassa myös suunnistusta, yleisurheilua, temppukoulua, tokoa, kokoustamista, viehettä, ruokakauppaa, kirjastoa. Viikonloppuisin rakennetaan, tokoillaan, kyläillään, uidaan, metsästetään. Kyllä, elämässäni on ruuhkaa, mutta yritän uskoa heitä, jotka vakaasti väittävät, että elän elämäni parasta aikaa ja että tulen vielä kaipamaan näitä vuosia.

Ei kommentteja: