Heinäkuun ekalla viikolla naapurin rouvan äiti toiselta puolelta Suomea on ollut visiitillä. Hänellä on schipperke, joka on tähän asti kiinnostanut mun partaisiani kovasti. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että kaikki kolme olivat vapaana eikä kukaan käynyt toistaan tervehtimässä. Taimille ei tarvinnut sanoa asiasta mitään, Piirulle pari kertaa lausuin matalalla äänellä "koti" ja niin vaan pysyi pihassa, vaikka kovasti tuijotti pensasaidan läpi.
Reissu oli koko lailla ikimuistoinen, trimmaukset hoituivat siinä sivussa. Jätettyämme koirat Nean hoiviin tarkoituksemme oli tutustua Mäntsälän keskustan tarjontaan. Heikosti kävi. Opimme, että kahvila Ella ja Aleksi
12.7. vietimme koko perheen juhlaa (meillä osuu heinäkuulle kolmet synttärit ja kahdet nimipäivät, jokaiselle perheenjäsenelle joku juhlan aihe) eli koirat viettivät ison osan päivästään kodinhoitohuoneessa. Lenkillä käytiin aamupäivällä ja illalla lyhyesti. Piirun piti purkaa turhautumistaan, iltahepuliin ei meidän tontti riittänyt, piti karauttaa naapuriin ja juosta siellä!
13.7: Taimistoa ei enää hihnalenkit kiinnosta, se ilmaisee mielipiteensä jo kotona. Tehtiin kuitenkin Kokkosen lenkki. Taimia piti melkeinpä vetää perässä ja vähän väliä se pyrki ojaan kulkemaan.
Otoksia aktiiviliikkujasta:
Tiellä kulki kaksi pulua. Niitä ei kiinnostanut pätkääkään, että me lähestyttiin, esiintyivät kuin maanomistajat. Jonkun matkaa jouduttiin kulkemaan parin metrin päässä, kun ei ohikaan päästy. Piiruskin hallitsi ja hillitsi itsensä kyllä todella hyvin, vaikka sanallisesti pitikin muistuttaa, missä sen paikka hihnalenkillä on. Siinä se mun oikealla puolellani tepasteli tyyliin jos toiseenkin, mutta vasta sitten, kun pulut päättivät antaa tietä ja lennähtivät viereiselle pellolle, Piiruskin loikkasi perään ja hihna kiristyi. Piiru istahti tien reunaan ja katsoi kaihoisasti kallo kallellaan pulujen kaartamista ja laskeutumista pellolle.
Illalla kasteltiin miehen kanssa kasvimaata (juu-u, tänä kesänä on pari kertaa pitänyt kastellakin, lähinnä muovin alla kurkkuja ja kurpitsoita), kun Piiruskin katosi. Mies kutsui pari kertaa ja snautseri juoksi terassilta takapihalle pitkää laukkaa koko pihan läpi ja valtavalla loikalla ojan yli suoraan metsään - eikä siis lähellekään kasvimaata! Nauraa hekotin niin, että kastelukannu piti laskea maahan.
Herkkä hetki:
16.7: Siivosin Taimistoa pikkasen, siitä tuli taas käpylehmä. Välisiivouksessa siivosin pään, kaulan, vatsan, kainalot ja tassut. Niinpä siitä tulee kropastaan pullea ja raajat on ku puutikut. Toooosi nätti joo.
Piiruskin osaa avata terassin oven, jos se ei ole tietyllä tavalla kiinni. Niinpä se usein istuskelee itsekseen terassilla. Naapurit menivät kävellen ohi ja Piiruskin singahti haukkuen heitä kohti. Hihkaisin sisältä Piirun nimen ja vihelsin ja kas, koiruus kääntyi takaisin ja tuli lujaa luo - ihme!
17.7: Vein Taimiston viikonloppuhoitoon työkaverille Myllykoskelle ja Piiruskinin miehen työkaverille Valkealaan. Yhdeksän aikoihin työkaveri soitti, koska ruoka oli tarjolla mutta Taimi ei syönyt. Toistan: Taimi ei syönyt. Siis Taimisto, alati ahne röyhkeä ruokavaras, istui vaan ja katsoi ruokaa ja työkaveria. Mietin hetken ja sitten välähti: ei ollut lupaa syödä eli ei ollut sanottu ole hyvä! Hyvät tavat kunniaan, ainakin vieraisilla, tuumasi Taimi. Kotonahan se pyrkii ottamaan varaslähdön ja livahtamaan ruoan kimppuun ennen aikojaan.
Utelias lenkkikaverini, joka usein uuvahtaa uneen kesken retken:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti