Vauva herätti 04:50, puoli kuudelta menin vierashuoneeseen nukkumaan ja pistin miehen lapsensa seuralaiseksi, se kun halusi vaan jutella. Nukuin puolisen tuntia ja sitten ylös, äiti tuli varttia vaille seitsemän ja vähän sen jälkeen lähdettiin kohti Lappeenrantaa. Kaksi aikuista, vauva, koira häkissä ja lastenvaunut ja tavarat päälle. Matka meni hyvin ja perillä tehtiin pieni lenkki. Piiruskin oli levoton ja villi, riekkui hihnassa eikä ottanut kontaktia vilkaisuja enempää. Mua alkoi hermostuttaa.
Ilmoittautumisen jälkeen mieli arpoi, että otanko koiran kentän laidalle vai en, teenkö seuraamista tai jotain muuta tai enkö tee mitään - tää on niin tätä, kun ei ole kisarutiinia! Tehtiin ulkona (meidän kehä oli sisällä hallissa) muutamia perusasentoja, niissä kontakti pysyi, mutta katse oli levoton. Koko koira kävi kierroksilla, joten en uskaltanut paljon palkata tai kehua. Alokasluokassa oli yhdeksän koirakkoa, me oltiin se viimeinen, joten toisessa paikkamakuuryhmässä. Kouvolan kisoissa kävi tuuri, kun paikkamakuussa kaikki muut(kin) koirat pysyivät, joten Piiru sai sieltä ryhmäpaineen muodossa tukea omaan olemiseeensa. Nyt ei käynyt tuuri, sillä heti ensimmäisillä sekunneilla rivistä lähti yksi koira ja Piiru kun oli muutenkin harvinaisen levoton sielu, niin senhän oli vaan pakko ensin nousta ylös ja sitten hissukseen hiippailla mua kohti. Lopulta se päätti käydä makaamaan kolmisen metriä mun eteeni ja siinä se sitten pysyi liikkeen loppuun asti. Luoksepäästävyys 10, paikkamakuu 0. Klik: paikkamakuu
Tunnelmat paikkamakuun jälkeen ei ollu kovin korkealla ja hyvä, että olin se luokan viimeinen. Seisoin vaan ja hengitin, sitten Piirun kanssa ulos ja tehtiin kohtuupitkää seuraamista, välillä piti muistuttaa, mitä oltiinkaan tekemistä. Hajuja, ääniä, liikettä, kaikkea kivaa oli tarjolla. Yksi koirakko ennen meitä mä aloin hengittää syvään ja muistutin itselleni, että "te osaatte, rentoudu, hengitä, te tiedätte mitä siellä pitää tehdä, keskity itseesi". Ja ei kun kehään.
Tuomarina oli Harri Laisi ja hänen kehässään on sääntö eikä poikkeus, että liikkeet tehdään eri järjestyksessä kuin säännöissä ja arvostelulomakkeessa lukee. Niin tänäänkin.
Ensimmäisenä liikkeenä oli seuraaminen taluttimessa, siitä saatiin 8, oli ajoittain väljä ja juokseminen oli huonoa.
Hypyn koira hyppäsi hyvin, mutta sitä kiinnostivat kovasti kehään jo valmiiksi EVL-kisaajia varten laitetut teipinpalat, joita kohti se heti hypättyään pyrki. Näin jo koiran ollessa ilmassa, että se kiinnostui ja aikoo lähteä. Sanoin tosi vahvasti "seiso" ja ylimääräisten askelten jälkeen Piiru onneksi pysähtyi ja jäi seisomaan, sijoituin itse hyvin ja perusasento ok, arvosana 8,5. Mä muuten otin loppuperusasennon käskyksi istu seuraamiskäskyn sijaan ja toimii paremmin.
Seuraaminen taluttimetta oli kans tunnelmaltaan melko holtitonta, piti pari kertaa sanoa tosi napakasti ja annoin yhden ylimäääräisenkin käskyn. Juokseminen rauhallisempaa, mutta mä en vieläkään tiedä pitäisikö mun juosta lujempaa - tai siis juosta, nythän se on jotain kävelyn ja hölkän väliltä, jolkottelua? Arvosana 8,5. Liikkuri kommentoi kisasuorituksen jälkeen, että hän oli ohjannut mua väärin ja tein erilaisen seuraamiskaavion kuin muut. Tuomari totesi, että eihän se haittaa, kun kilpailija teki sen mitä käskettiin. Mä sanoin, etten edes huomannut, että meidän kaavio oli erilainen, mutta samalla tajusin, että mehän tehtiin kahdessa seuraamisessa yhteensä vain yksi käännös vasempaan ja niitä mä kerkesin siinä seuraamista tehdessä odottaakin. Seuraamisessa ehtii muuten miettiä kaikkea muutakin, kuten "onpas pitkä suora pätkä, aikooko se päin seinää meidät ohjata, mun vasen kenkä tuntuu erilaiselta kuin oikea, kappas, kantapää naksuu, nää taitaa lopultakin hajota nää kengät".
Liikkeestä maahanmeno sujui hyvin, 10!
Luoksetulossa jäi hyvin, tuli lujaa ja suoraan, ilopompun jälkeen hyvä perusasento (hoin itselleni, että pysy suorana äläkä käännä hartialinjaasi, anna koiran tehdä), 9,5!
Liikkeestä seisominen sujui kanssa, pitää vielä katsoa videolta ne askeleet, mutta saatiin 10!
Kokonaisvaikutukseksi saatiin 8,5, levotonta meininkiä se oli. Klik: yksilösuoritus
Tuomari ei sanonut mitään liikkeiden välillä, mutta lopuksi sitten kävi suorituksen lyhyesti läpi. Tässä mitä jäi mieleen:
Tuomari ei sanonut mitään liikkeiden välillä, mutta lopuksi sitten kävi suorituksen lyhyesti läpi. Tässä mitä jäi mieleen:
- seuraaminen on erinomaista rotuisekseen, harvinaisen aktiivinen ote
- pari kertaa sanoin terävästi, mutta ne oli ajoitettu oikein ja niillä oli positiivinen vaikutus koiran tekemiseen
- luoksetulon ilopomppua ei tarvitse koulia pois, parempi lujaa pompulla kuin hitaasti pomputta
- tuomarilla on tai on ollut (en ole ihan varma) snautseri ja kääpiösnautseri (tai useampia, tästäkään en ole ihan varma...), ymmärtää rotua, joka on toisinaan loistava treenikaveri ja joskus todella ärsyttävä
- pahoitteli ja harmitteli paikkamakuun nollausta.
No niin pahoittelen ja harmittelen minäkin, yhteensä 154 pistettä ja kakkostulos. Murr! Ykköstulokseen olis riittänyt vaikka vitonen siitä paikkamakuusta! Että ristiriitaisin tuntein tätä kirjoitan, kun lopputulos ja paikkamakuu harmittaa tosi paljon, mutta yksilöliikkeet meni koiralta loistavasti. Omaan tekemiseeni en ole täysin tyytyväinen, vaikka sainkin kehuja sekä tuomarilta että yleisössä olleilta. Paremmin vaan opeteltava nuo suoritusten rutiinit, että tulevat sitten aikanaan suoraan selkäytimestä.
 |
| Ei saatu tuliaisia, vanhaan kuivaan luuhun on tyytyminen! |
Ja mitä seuraavaksi? Opiskelemaan uusien sääntöjen mukaista alokasluokkaa, kisaamaan sitten joskus. Pakko vielä mainita, että mun vauvani on loistava: nukkui automatkat, söi paikkamakuun ja yksilöitten välissä, seurusteli hetken ja nukkui vaunuissa. Äiti, joka oli vauvavahtina reissussa mukana, pelkäsi yllättävien äänien herättävän vauvan. No, nukkuihan tuo huvipuistossakin ja siellä jos jossain on yllättäviä, kovia ja erilaisia ääniä. Kiitos äitille matkaseurasta, tutuille seurasta ja kuvaamisesta ystävälliselle naiselle, jolla on joskus ollut snautseri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti