sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Tokokoe Kouvolassa 28.6.

Jos mä jotain inhoan, niin iltapäiväkisoja! On vaan niin maan typerää vahtia kelloa eikä mihinkään pysty keskittymään, mieli on levoton ja päähän ehtii pälkähtää sen seitsemänsataa typerää paniikkiajatusta. Paljon paremmin lähtee päivä, jos herätys on ennen kukkoa (meillä muuten naapurissa on kukko!) ja auto liikkuu viimeistään seitsemältä. Tänään siis kisapaikalla piti ilmoittautua viimeistään 12:30 ja herätyskello soitti ennen seitsemää, kun kisoihin talkoilemaan menossa ollut kaveri kävi meiltä hakemassa kanttiiniin raparperipiirakkaa.

Tässä joitakin ajatuksia, joita ehdin muun muassa pyykinpesun ja keittiön siivoamisen lomassa pohtia ja työntää sivuun:
* mitkä housut mä laitan jalkaan, pitää saada pari namia taskuun mutta ne ei saa tipahtaa kehään, taskuun pitää saada myös hihna
* minkä hihnan mä otan, vaihtoehtoja kaikki kaksi, se toinen saattais mahtua paremmin taskuun, niin paitsi mä en ole käyttänyt sitä kertaakaan tänä vuonna, minkä mittainen se on, onkse liian lyhyt, millainen lukitus siinä on, löydänköhän mä sitä, ai niin mies sitä katteli tossa pari päivää sitten
* onkohan siellä ketään joutilasta tuttua, että vois kuvata, pitääkin laittaa videokamera lataukseen taitaa olla akku vähissä, joo katos vaan, tässä on vaan 11 minuuttia tyhjää, se ei välttämättä ihan riitä, pitänee poistaa pari pätkää sieltä
* laitanko imetyspaidan jo valmiiksi vai otanko vaan mukaan, vauva jää kuitenkin kotiin nukkumaan kun mä lähden, mitenhän sen kanssa sujuu, toivottavasti ei tartte imettää just ennen kehään menoa, toivottavasti se ei itke kun me ollaan kehässä, mitähän Piiru siihen sit sanois
* pysyyköhän se paikkamakuussa, mölleissä pysy kyllä tosi hienosti, vaikka vieruskaverit lähti vuorotellen, ai mut siellä oli tiistaina se västäräkki kentällä, onkohan se taas, mikähän meidän kisanumero on, minkälaiset vieruskaverit saadaankaan
* tankata pitää heti menomatkalla, siihenkin pitää varata aikaa, missähän mun lompakko on niin ja se kortti, onkse nyt puhelinkotelossa vai lompakossa, en kyl tiedä missä on auton avaimet, mies siivos takakontin, onkohan se vesikuppi siellä vai jossain muualla, niin ja se pyyhe, mähän pesin sen just, se taitaa vielä olla kodinhoitohuoneessa, ja vesipullot pitää täyttää, namipussi pitää ottaa matkaan, se pehmeä dummy taitaa olla vielä siinä mustassa kassissa, oliskohan se hyvä vai se sininen möllikisapallo
* hengitä nainen, sä tarvitset kisarutiinia, ei sitä saa kuin kisaamalla, menet sinne, ilmoittaudut, ostat kisakirjan, täytät sen, kysyt aikataulun ja millainen tuomari on, sit lähdet koiran kanssa kävelylle ai mut jos siellä aurinko paistaa täydeltä taivaalta, ei oo varjoa missään no ei sit voi mennä lenkille, jotain sen kans kuitenkin tarttis tehdä, mitähän se olis, ei varmaan paljon kannata seuruuttaa tai muuta, kun ei koskaan muutenkaan tehdä mitään yhtä tai kahta askelta tai semmosta, hitsi, pitäis olla vahvempana se töihin-juttu, liian tuore et sen varaan vois laskea mitään, kai sen kanssa jotain pitäis tehdä et pääsis antaan pari namia ennen kehää, et olis hyvä mieli.


Nooh, lähtö sit vartin vaille kakstoista, aurinkolasit hukassa ja se pyyhe jäi sinne kodinhoitohuoneeseen (sillä piti viilentää mahaa jos on tosi kuuma). Muistin kuitenkin ajaa eri suuntaan kuin hallille, auto kivasti muistutti lausumalla "bitte tanken". Ajoin lähimmälle bensa-asemalle ja taaskaan mun kortti ei sille kelvannut eikä se huoli seteleitä. Auto käyntiin ja seuraavalle, Piiruskin oli jo lähdössä autosta ulos. Onneks kortti kelpas, saatiin menovettä ja Piiru oli taas lähdössä ulos. Tää olis sinänsä hyvää treeniä, et ajelis pieniä pätkiä ja pysähtelis eikä koiralle tapahtuis mitään. Kakskyt yli kakstoista oltiin kisapaikalla, kisat puolisen tuntia myöhässä arvioidusta aikataulusta. Otin koiran autosta, käytiin pissalla ja sit vaan seistiin ja katseltiin avoimen luokan suorituksia. Aika monta laamailijaa (=hidasta koiraa, semmosia seuraamisessa hidastelevia ja matelevia, ei nouse kaukokäskyissä istumaan jne) oli siellä, mutta tuomari oli kuulemma tosi kiva ja mukava. Tää oli mulle ihan vieras tuomari, vaikka varmaan kymmenen vuotta ollut tokokokeissa sihteerinä. Jonkun ajan päästä, kun Piiruskin oli pari koirakkoa vaan istuskellut siinä mun vieressä eikä enää tehnyt leikkiinkutsua joka toiselle koiralle ja halunnut muuten vaan haistelemaan niitä muita, vein koiran juomaan ja laitoin häkkiin.

Kun viimeinen avoimen luokan koira suoritti viimeisiä liikkeitä, hain koiran autosta ja istuskeltiin vaan ja seurattiin palkintojenjakoa ja kuunneltiin sitten tuomarin juttelua ennen alokasluokan alkua. Tuomari Kaisa Lähdesmäki sanoi, että tämä on hänelle historiallinen koe, kun puolet alokasluokan koirista on ensimmäistä kertaa virallisessa kokeessa. Piiruskin oli viides koira eli ekassa paikkamakuuryhmässä. Laskin, että ollaan ekan ryhmän vika eli reunassa ja koira vaan toisella puolella. Vieressä oli kaverin koira Alli, jonka omistaja sanoi ennen kehää, että jännitetään yhdessä käsi kädessä miten paikkamakuu menee. Jostain syystä kehään käskettiin myös kuudes koira, joka ei ollut ollenkaan valmistautunut, kun ohjaaja oli laskenut olevansa toisen ryhmän eka koira. Tätä sitten ihmeteltiin ääneen ja tämä kuudes koira sitten poistui kehästä ja Piiru jäi reunimmaiseksi koiraksi.

Luoksepäästävyys meni hyvin, tuomari kehui partaa ja iloisen oloista koiraa, arvosana 10.

Paikkamakuuseen koira putosi ekalla käskyllä tosi hyvin, jätin koiran ja lähdin kävelemään kehän toiselle laidalle. Hämmennyin lähtiessäni, hyvä etten pysähtynyt, kun kaikki muut käyttivät jotain "paikka"- tai "odota"-käskyä. Mä en, sanoin vaan maahan ja läksin pois. Siellä se snautseri makasi, liikkui makuulla(!) sinne ja tänne ja heilutti päätään ja vaikka mitä ja lopuksi käänsi lonkalle. Siinä vaiheessa manasin mielessäni ja tiesin, ettei koira nouse ekalla ylös. Palasin viereen ja koira makasi rennossa lonkka-asennossa ja katseli metsään. Ekalla ei hievahtanutkaan, tokalla onneksi nousi ylös ja otti katsekontaktin. Arvosana 9, mutta tuomari sanoi vain "teidän pitäisi saada myös tuo istuminen tähän" eikä puuttunut levottomuuteen mitenkään. Kävi muuten tuuri: se kuudes koira, joka ei tullutkaan Piirun viereen vaan seuraavan ryhmän ekaksi, lähti paikkamakuusta juosten ohjaajansa luo. Piiru olis hyvinkin suurella todennäköisyydellä lähtenyt juosten perään! Video paikkamakuusta

Sit juomaan ja autoon.

Hihnassa seuraaminen sujui hyvin, tein oikealle käännöksen tosi terävästi, totesin itselleni, etten mä koskaan tee noin. 10! Hihnassa seuraaminen

Hihnatta seuraaminen sujui kans, mut vasemmalle kääntyminen oli tosi vaikee kun meinasin astua koiran päälle ja juoksuosuuden päätteeksi piti käskyttää melko napakasti. 9, kun kuulemma "levisi jossain kohtaa, mutta yleisesti ottaen oikein kivan näköistä seuraamista, koira on hieman liian edellä, mutta pitää hyvin paikkansa, joten se ei oikeastaan haittaa." Itse totesin itselleni, ettei haittaa ainakaan alokkaassa, mut kivempi tuommoinen edistäminen eli katsekontaktin hakeminen kuin laamailu jossain kaukana takana.

Liikkeestä maahanmeno, sais pudota paremmin, hyvin pysyy, 9.

Luoksetulo, paikkakäskynä vaan istu, en tiennyt mitä olis pitäny sanoa, joten sanoin istu, hyvin tuli kohti muttei luo, toisella napakalla käskyllä tuli sit perusasentoon, 8.

Liikkeestä seisominen, ottaa askelia, pysyy hyvin, itse sijoituin huonosti et olis voinu olla parempi perusasento, 8. Erikoista, että laji ei ole fyysisesti vaativa, mutta tässä kohtaa syke oli aika korkealla ja mietin kääntyessäni katsomaan missä asennossa koirani on, että nyt pitää hengittää syvään, kun muuten tulee pumppu paidasta läpi.

Hyppy sit nollattiin kuten mölleissäkin, Piirulla ei ollut aikomustakaan hypätä vaan se meni suoraan nuuskimaan sitä samaa kohtaa, jota mölleissäkin nuuski.

Kokonaisvaikutus eli yhteistyö 10(!). Loput yksilöliikkeet

Mietittäväksi seuraaviin kinkereihin (11.7. Lappeenranta, piirinmestaruuskisat, Piiru mukana seuran kakkosjoukkueessa)
* hyppy ettei jäis väärä toimintamalli päälle
* paikkamakuu ettei menis lonkalle
* jos uskallan tässä vaiheessa puuttua niin seisomisen askeleet
* liikkeen lopussa perusasentoon tulo seuraamiskäskyllä vai istumiskäskyllä.

Kovasti mua kummastutti Piirun vahva nenän käyttö pitkin kenttää, en ole tottunut sellaiseen. Yleensä ja nytkin muualla kuin kehässä, sitä kiinnosti tosi paljon muut koirat. En oikein osannut toimia tuollaisen nenä maassa - kulkijan kanssa, westien kanssa touhuamisesta on jo niin kauan.

Yhteispisteet 161 riittää ykköstulokseen, sijoitus toinen eli palkintojen kanssa kotiin! 

Vauva heräs puol kaks, joten mun kepot lähti ajelemaan kisapaikalle, saapuivat just ennen yksilöliikkeitä. Siinä sain sit jännittää, että pitääkö imettää ja olla kehässä samaan aikaan, mutta ihana vauva vain katseli menoa. Saatiin kisata ihan rauhassa. Meitä ennen suoritusvuorossa ollut kaveri sanoi, että hän voi tarvittaessa kysellä kaikki maailman asiat tuomarilta, jos mulla on vauva syömässä. Kisasuorituksen ja ruokailun jälkeen se ihanainen ipanainen nukahti retkituoliin, niin lutunen tyyppi!


Palkintoja hakemassa:


Piiru sai lisää vanua suolistettavaksi pitkin huushollia:



Mies, joka ei kovasti tokon päälle ymmärrä, kysyi palkintojenjaon jälkeen, että miten pääsee seuraavaan luokkaan, tarviiko voittaa jotain. Vastasin, että yhdellä ykköstuloksella pääsee. Mies katsoi suu auki, että häh, eipä tarvinnut kauaa alokkaassa tahkota! Multa kysyttiin myös, että olenko menossa seuraavaksi kisaamaan alokkaaseen vai avoimeen, niin jäin itse ihan kysymysmerkiksi. Enhän mä niin pitkälle ole ajatellut, kun tää ykköstulos nyt tuli näin odottamatta! Lappeenrannassa osallistutaan alokasluokkaan se on selvä ja ilmoittauduttukin jo, mutta en mä sen pidemmälle tiedä. Koetetaan pysyä Piirun kanssa polulla yks mutka kerrallaan.

Palkintojen kanssa kotona:



Arvostelulomake:

Kiitos kaikille meitä kannustaneille!

Ei kommentteja: