tiistai 26. toukokuuta 2015

Tokot listaan

Ei tuota snautseria kisakuntoiseksi tokoilijaksi haaveilemalla saa, joten pakko kääriä hihat. Kouluttajana huomaan, miten paljon ihmiset tekevät töitä koiransa puolesta saadakseen aikaan onnistuneen suorituksen. Esimerkiksi seuraamisessa, jossa meidänkin taso on kovin vaihteleva ja suoritusvarmuutta ei ole, ihmiset kääntävät itsensä / hartialinjansa / rintakehänsä koiraansa kohti, katsovat silmiin ja suorastaan tuijottavat varmistaakseen, että koira varmasti seuraa ja pitää katsekontaktia. Saattaahan se seuraamista olla, se koiran tekeminen, mutta kumpi siinä lopulta seuraa kumpaa? Koska kouluttajana huomaan tätä jatkuvasti, katsoin samalla silmällä myös itseäni. Katsomisen seurauksena jätin ainakin toistaiseksi seuraamisen käännökset, rytminvaihdokset ja perusasennot pysähtyessä pois ja keskityin itseeni enkä koiraan. Keskityin omiin liikkeisiini, omaan tekemiseeni, omiin asentoihini, omaan ääneeni - ja ihan vain suoraan seuraamiseen. Hoitakoon koira omat liikkeensä, oman tekemisensä, omat asentonsa. Pääpaino tekemisessä on kuitenkin sanassa ilo. Alkuvuoden hormonimyllerrykset, sekä mun että koiran, teki snautserista ihan lapasen, joten tekemisen ilo piti kaivaa esiin.

Pistin seuraamisen etenemisen (ja sen vähän muunkin tokoilun) toukokuun osalta tuohon alle listaan (huhtikuussa aloitettiin ja lyhyemmistä pätkistä), yksikkö on askel ja tosiaan vaan suoraan, jos ei muuta mainintaa askelmäärän perässä ole.


5.5: 60
6.5: 70, 20 maahan = ottaa askelia, 40, 30 - ei ennakoinut maahanmenon jälkeen seuraavaa maahanmenoa!
7.5: 25 luoksetulo = lujaa mutta hyppää perusasentoon ja päätyy vinoon, 80(!), 25 seiso = ottaa askelia, 40 - ei ennakoinut seuraavaa jäävää!
9.5: 40 maahan = hidas, 30, 100(!)
10.5: tavoitteena 100 mutta 80 kohdalla tien vierustan tuoksu oli seuraamista mielenkiintoisempi, uusi yritys alkoi todella huonosti mutta päästiin loppuun eli 100, 30
11.5: 60 suoraan, 40 maahan ja 50 seiso = ottaa molemmissa jäävissä pari turhaa askelta, 35
12.5: 80, 100, 20 seiso = ottaa askelia mutta pysyy eikä ennakoinut perusasentoa
13.5: treenattiin mutten muista mitä :)
14.5: 105, 80, iloisia perusasentoja, 80, 30
15.5: 110(!), 80, 40, 20, 20, 80
16.5: 100, 100
18.5: 120(!), luoksetulo lujaa mutta vino perusasento, luoksetulo lujaa ja hyvä perusasento, asennonvaihdon ennakointia pois
19.5: 60, 60sek paikkamakuu kun hupitokoilin Taimin kanssa, paikkamakuusta luoksetulo = lujaa tuli ja hyvä perusasento!
20.5: yritin pitkää mutta koira putosi noin 40 askeleen kohdalla, pienten moitteiden jälkeen 120(!), 20, 30, 20, 2 luoksetuloa hyvillä perusasennoilla
24.5: 120, 60, hissimaahanmenoja valeheitoilla taakse, luoksetulojen jättöjä häiriöillä (jätin ja lähdinkin kesken matkan juoksemaan, siivosin olemattomia roskia maasta, juttelin Taimistolle...)
25.5: 120, 60

Millähän perusteella tuo hurtta menee luoksetulon lopussa perusasentoon? Kun joskus on tosi nätti ja joskus ihan vino.

Maahanmenoja hissitekniikalla pitää treenata ilman kääsnaa. Piiruskin etenee tosiaan sen pari askelta, joten valeheitin namin taakse ja sanoin "maahan". Valeheitolla koira putoaa hyvin eli todennäköisesti palkka kutsuu koiraa noissa maahanmenoissa, siksi palkkaus taakse. Muuten hyvä, mutta Taimisto tajusi jutun juonen heti ja asemoi itsensä Piirun taakse eli Piiru teki työt ja Taimi sai namit!

Kotitekoisten namien resepti:
800g halvinta jauhelihaa mitä kaupasta saa (esimerkiksi K-Menu päiväysvanhan ale-lapulla)
2 kananmunaa
suunnilleen desin verran kaurahiutaleita (kuvittelen sen imevän rasvaa ja antavan sitä kautta makua, kun ilman hiutaleita rasvaa on pellillä enemmän)
- kaikki sekaisin, lastan kanssa levyksi pellille ja uuniin
- jos haluaa kuivempaa, niin matalampi lämpötila ja pidempi paistoaika ja uunin luukku raollaan
- jäähtyneenä terävällä veitsellä paloiksi, purkkeihin ja pakastimeen.


Ei kommentteja: