torstai 4. syyskuuta 2014

Juoksentelua

Käytiin esikoisen kanssa pyöräilemässä, mäkin osasin, vaikka edellisestä kerrasta on useampi kesä. Mies jäi kuopuksen ja koirien kanssa kotiin. Retkemme meni hyvin, vaikka henkisesti pelkäsin koko ajan. Me nimittäin käytiin ekaa kertaa ns ihmisten ilmoilla asti pyöräilemässä, oli risteyksiä, autoja, kävelijöitä, alikulkutunneli ja vaikka mitä pelottavuuksia.

Kotona mies kertoi tarinan. Mies ja 5-vuotias olivat molemmat kotiasuissaan (t-paita, bokserit, ehkä sukat), mies laittoi ruokaa ja lapsonen leikki. Vieras auto ajoi pihaan, joku mies tuli koputtamaan oveen. Mies ja Taimi avasivat oven. Tämä vierailija tervehti, katsoi Taimistoa ja kysyi "onko teillä tuommoinen isompikin?" Mies myönsi ja se isompi kuulemma oli tuon vieraan miehen autossa.

Seuraavana päivänä oltiin kaikki yläkerrassa - paitsi koirat, kun ei niillä ole sinne mitään asiaa - paitsi Taimilla kun se tulee vaan ja menee säkkituoliin nukkumaan. Mulle tuli yhtäkkiä tunne, että Piirustuksen kanssa ei ole kaikki hyvin. Saman tien soi puhelin ja naapurista soitetaan: "Meillä on täällä pihalla 2-vuotissynttärit ja Piiru päätti myös tulla käymään!"

*su 10.8: KSSK:n virallinen toko-koe, tuomarina Pirkko Bellaoui, joka kisapäivän päätteeksi kehui vuolaasti järjestävän seuran talkoolaisten meininkiä ja tunnelmaa. Olis tullu aikaisin aamusta paikalle... Kisaamassa oli yksi sellainenkin koirakko, jolle tämä kisa oli viides kisa ja samalla avon toinen ykkönen, TK1 kun oli jo tullut hankittua. Mun koirani ei osaa edes paikkamakuuta! Kisan jälkeen siivottiin paikkoja ja paranneltiin maailmaa tokovastaavan kanssa. - Jälkihuomautus: luulen keksineeni kaksi pätevää syytä paikkamakuun sujumattomuuteen: yksi on treenaamisen vähäisyys ja toinen hänen ylhäisyytensä: kun jotakin toista koiraa kehutaan, on kuningattareni mielestä päivänselvä automaatio, että kehu koskee nimenomaan juuri häntä ja hänen on tietenkin osoitettava se. Ymmärrykseen ei tietenkään näin merkittävällä koirapersoonalla mene se, että joku muu koira voi saada alamaiseltaan palkkion ja hänen jaloisuutensa jää ilman.

*ma 11.8: Ulkona haukkuu koira, kenenhän lie? Meidän tietysti ja selvishän sekin, että enää ei riitä, että terassin oven laittaa vain osittain kahvasta kiinni, Piirustus osaa avata sen. Se kahva vain on pojille kovin hankala laittaa kokonaan ja kunnolla kiinni ja sen jälkeen sitä ovea ei saa terassin puolelta auki. Terassin ovesta noi lapsoset kuitenkin enemmän kulkee kesäisin kuin muista ovista.

*ti 12.8: Mies istuu kaikessa rauhassa keittiössä, kunnes nostaa katseensa ja alkaa voimakkaasti sadatella, menee elefantinaskelin avaamaan etuoven, karjaisee snautserin sisälle, laittaa reinot jalkaan ja menee keräämään keittiön roskiksen sisällön takaisin pussiin.

Piirulaisen elämän toiset juoksut alkoivat tänään ja roskisdyykkausreissulla se oli ehtinyt myös pissata housuun.

*ke 13.8: Kimppalenkillä Suvi Torstin ja Kaapon kanssa, Kati Armin kanssa ja mä Taimin ja Piirun kanssa. Piirustuksen elämässä on vain yksi (koira), jota se kunnioittaa: Torsti. Iltasella johtokunnan kokous.

*to 14.8: Kesäloman viimeinen viikko, esikoinen koulussa(!), kuopus treenaa lyhyitä päiviä uudessa päiväkodissa ja mitä luksusta: meillä on hiljaista ja rauhallista ja mä pääsin koirien kanssa päivälenkille!

*pe 15.8: Käytiin tohtorilla Aitomäessä. Taimistosta otettiin pieni verenkuva, koska mä halusin niin. Emmi-koiran äkillinen laihtuminen karvaiseksi luurangoksi ja loppuelämän lääkekuurit ja veriarvojen vahtiminen opetti myös tämän: ota aikuisesta koirastasi veriarvoja silloin kun se omasta mielestäsi on terve, on sitten mihin verrata, jos koirasi sattuu myöhemmin sairastumaan. Meillä ei Emmin kanssa ollut ja se aiheutti omat lisämausteensa Emskin hoitoon. Illemmalla tohtori soitti, että kääsnalla on arvot kohdillaan ja he arkistoi tulokset, että löytyy jos tarvitaan.

Piirustuskin oli mukana, taas putsattiin korvat ja kurkittiin niihin lampulla. Taas oli toinen korva tulehtunut ja toinen oikein siisti, kolmas tippakuuri tälle kesälle.

*su 17.8: "Käynpä ensin koirien kanssa postilaatikolla ja sitten aamupalan jälkeen tehdään pidempi lenkki!" Kävelin sitten vajaa(pukeise)na tienpätkää eessuntaassun sanomalehti kainalossa eikä snautseri suostunut pissaamaan. Lopulta mentiin sisään ja pistin hurtan häkkiin, housutkin olivat kuivat, ei tarvinnut lähteä kiertämään taloa ja etsimään yöllä juonittua yllätystä. Puolen tunnin päästä otin koiran häkistä ja se suorastaan juoksi puskaan. Ihanat hormonit!

Ei kommentteja: