Taimi Taimisto Taimilainen otti ja täytti 9 vuotta kaikessa hiljaisuudessa! Meni ihan ohi tässä kaikessa muussa häsellyksessä, mutta eipä näytä karvaiseni loukkaantuneen. Päinvastoin, tuosta pienestä eläimestä on tullut (aikaisempaan ja totuttuun verrattuna, toim huom) iloinen, seurallinen ja leikkisä. Se vaikuttaa ihan sellaiselta tyypiltä, jolla on asiat kunnossa ja kevyt olo - sekä konkreettisesti että korvien välissä.
Taimisto ei nimittäin ole enää kuningatar eikä sillä tästä johtuen ole hallitsijan huolia. Se on pahnan pohjimmainen ja oikein tyytyväinen oloonsa ja tilaansa. Se tietää arvonsa ja kulkee omia polkujaan ja on usein mua ajatuksen verran edellä. Taimilainen voi nyt keskittyä ihan vain itseensä. Edellisen kerran minun kääsnani on viimeksi repinyt lelua terrierimäiseen tyyliin tai juossut pää viidentenä jalkana hepulissa monta vuotta sitten, silloin, kun se oli selkeästi Emmi-westien alamainen. Tilanne oli Emskin sairastelujen takia pitkään epäselvä, ja Piirustuksen tultua taloon kääsnan piti tietysti isotella. Se valtava silmälle näkymätön mutta samalla kaikin muin mahdollisin tavoin hyvinkin kirkkaasti näkyvä vahva henkinen kenttä, joka kääsnan ympärillä vuosi sitten oli, on kadonnut. Taimisto on nyt ihan vaan koira ja voi, miten tyytyväiseltä ja tasapainoiselta se vaikuttaa!
Ilopoliisi se on edelleen, mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan, mutta mun kanssani ja tässä omassa laumassaan tuolla eläimellä on selvästi hyvä olla. Mullakin on tosi hyvä olo, kun seurailen sen tekemisiä ja leikin ja touhuan sen kanssa. Kiitos kääsna, jatketaan tähän tyyliin!
Lahjan sankarille sekä kanssakarvaiselleen annan juhannuksen kunniaksi - se vanha tuttu matokuuri.
(ps:kuvaa en laita, on niin kamala turjake tuon karvansa kanssa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti