Toukokuun tunnelmia

Toukokuu on aina ihan kamala: mies poissa, on päiväkodin kevätjuhlaa, muskarin kenraalia ja kevätjuhlaa, viimeistä uimakoulua ja ensimmäistä suunnistuskoulua, pihahommia ja vaikka mitä. Kuopuksen valokuvailuinto jatkuu. Aikaisemman positiivisen palautteen vuoksi julkaisen muutaman tuoreimman:

Isoveli värittää.

Vesiase.

Selfie.

Sukka.
Kuvaaja pyysi huomioimaan varpaat.

Palokunnan tikasauto.
Ja ne varpaat.

Letku.

Pakastimen ja jääkaapin kahvat.

Päiväkirjamerkintöjä:

*la 10.5: Mies ymmärsi järjestää loistavan äitienpäivälahjan ja pakkasi lapset autoon heti lounaan jälkeen. Me nautittiin neljään tyttöön rauhasta ja hiljaisuudesta ja tehtiin pitkä hihnalenkki. Tillystys ilmoitti, ettei ruoka oikein maita ja oksensikin aamusella pari kertaa. Aamupahoinvointia karvaisillakin, näköjään.

*su 11.5: Herätys seiskan jälkeen, aamulenkki, aamupala ja talkoisiin. Olin kolmea vaille yhdeksän Käpälämäessä, kisat alkoivat ysiltä. Marssin kehään, sanoin tuomarille huomenta ja tämä kysymään, että mikäs saapumisaika tämä tämmöinen on. "Mulla on tapana. Kerran tulin reilusti etuajassa eikä mikään oikein sujunut." Meillä on hyviä ja ahkeria aamutalkoilijoita, mä talkoilen sitten päivän päätteeksi eli olen yleensä viimeisten joukossa pistämässä ovia lukkoon. Meitä oli kaksi vaaleaveristä sihteeriä ja tuomari oli alkuun hieman helisemässä meidän kanssa, ennen kuin saimme aivot käännettyä oikeaan suuntaan.

Tilly lähti illalla kotiin.

"Heippa, Tilly!"

*ma 12.5: Riittäisiköhän sata haudattua luuta tyydyttämään Raapustuksen hautaamisvietin?

*ti 13.5: Piirun kanssa ohjatuissa tokotreeneissä. Teki muuten hyvää meille molemmille.
- seuraamista tietysti, kovasti namikädellä autettuna, kun on niin paljon houkuttelevia häiriökoiria
- liikkeestä seiso käsimerkillä (hyvä), liikkuroituna ilman kättä (ekaa kertaa ikinä ilman kättä ja vastahan me aloitettiin, otti ihan pari lyhyttä askelta eli on haju tästä), merkkitötsän kiertämistä ja siitä käsimerkillä seiso (toimii)
- hyppy (jossa mä tein alkeellisen mokan) ekaa kertaa neljällä laudalla, ensin namilätkän kanssa (toimii), ilman namilätkää hurtta hämmentyi eikä tiennyt mitä oltiin tekemässä, mä onnistuin häkeltymään myös ja palkkasin esteen kiertämisestä! Lopulta se meni ilman vartaloapuja, mutta alkoi kiertää toiselta puolelta estettä mun luokseni. Käskytys "seiso" tolkuttomasti myöhässä. Seisoo hyvin eikä ennakoinut perusasentoa kertaakaan, vapautus aina taaksepäin. Olen onnistunut opettamaan koiralleni, että pitää tulla siihen ihan esteen viereen seisomaan, mikä ei ole alokasluokassa virhe, mutta jos ikinä selvitään avoimeen asti, niin siellä tästä tulee probleema, kun pitäisi hypätä takaisinkin. Miten hyppäät, jos etutassujen ja esteen väli on muutamia senttejä?

Tokoilun päätteeksi Piiru pääsi kaverin beeceen Lilon kanssa juoksemaan, ensin metsään ja sitten halliin. Hallissa on upouudet kumirouheet, pitihän sitä testata, että onko liukas. Näille kahdelle ipanalle ei ainakaan ollut (Lilo on pari kuukautta Piirua vanhempi). Takapään vispauksesta huolimatta Piirustus juoksee lujaa!

Oltiin kotona puoli kympiltä. Palauttavalle kävelylle lähdettiin kolmeen tyttöön. Metsä oli pimeä, litimärkä, paikoin jopa soinen (kannatti taas valita se "oikopolku"), mutta ilma oli raikas ja siitepölytön eikä vielä ole hyttysiä kiusana.

*ke 14.5: Ei muskaria, ei juna-asematokoilua. Sen sijaan tehtiin kolmeen tyttöön tallilenkki (molemmat hihnassa) ja sen jälkeen käytiin Piirun kanssa juoksemassa. Muistin taas, miksi en tykkää juosta asfaltilla, on se niin kova ja tökkivä alusta. Pururadalla kulkee kevyemmin ja kun kaarrettiin ihan oikeille poluille, me tosiaan juostiin! Ei mitään hölkkää tai lönköttelyä vaan oikeaa juoksua! Kyllä oli hienoa pitkästä aikaa juoksemalla juosta, Piirustuskin oli mainio, osasi hyvin sovittaa askeleensa mun vauhtiin ja sijaintinsa suhteesssa minuun, juoksuvyön hihna kun ei turhan pitkä ole. Me ylitettiin vauhdissa ojia ja pari puutakin, kapeammilla kohdilla koira oli ihan mun takana ja muutoin oikealla puolella. Mä tykkäsin kovasti!

Kotipihalla päästin Piirun vapaaksi ja tehtiin pikkasen tokojuttuja pallopalkalla, koiruus oli lämmin ja päätarkoituksena saada juosta vapaasti. Huomasin roskapussin oven pielessä. Piiru kulki vieressä, avasin roska-astian kannen, tiputin pussin ja kas, hurtta hävisi kuin tuhka tuuleen! Jos tää olis syntynyt H-pentueeseen, sen nimi pitäis olla Houdini. Olin pelkkänä kysymysmerkkinä, enkä osannut muuta kuin kutsua koiraani. Takametsästä se vauhdilla tuli, mutta roska-astia on ihan toisessa päässä pihaa. En käsitä.

*to 15.5: Piiiiitkä hihnalenkki.

Jos toi mies suunnittelee lähtevänsä johonkin, mä tulen mukaan!

*pe 16.5: Käpälämäessä tokon vapaavuorolla.
- hyppy sujuu neljällä laudalla kun lähtöpaikka on suht lähellä estettä, viidellä laudalla lisäsin matkaa, että olisi helpompi hypätä, niin hyppy sinänsä tosi hyvä, mutta selvästi koiruus hämmentyi ja pyrki esteen viereen seisomaan, saattaa olla, että olen varonut rasittamasta takapäätä hypyillä liian pitkään ja yhdellä tai kahdella laudalla tehtynä hyppy on koiran mielestä valtavan paljon erilainen verrattuna viiden laudan hyppyyn, vaikuttaisko sekin miten paljon minua näkyy sieltä kahden laudan ja viiden laudan takaa? (Kivan pitkiä lauseita ja ajatuskulkuja mulla...). Koetin vahvistaa oikeaa seisontapaikkaa siellä esteen takana.
-seuraamisessa suora ja oikealle kääntyminen sujuu, vasemmalle kääntymisissä ja niiden jälkeen jätättää, häiriötä oli taas kivan paljon ja tuota hämmentymistä muiden koirien läsnäolosta pitäisi saada vähemmäksi.
- muistuttelin hissimaahanmenoista, mutta ollaan näköjään tehty paljon istu-maahan-liikettä, vahvasti tarjoaa istumisen kautta maahanmenoa. Tämä tehotreeniin.
- paikkamakuussa Piirustus oli taas levoton sielu, muttei niin paha kuin kahdella edellisellä kerralla, toistoja vaan niin tulis varmuus ja rutiini, osaaminen sinänsä on, muttei koira löydä sitä häiriötilanteissa.

Iltayhdeksältä tuli mieleen lopettaa, mutta sitten kuitenkin jatkettiin agilityllä. Tein neljän hypyn suoran ja puoleen väliin viereen mutkaputken. Ekaa kertaa otettiin myös hypyn takaa putkeen ja hypyltä takaakiertoon siten, että oli rimat eikä pelkät siivekkeet. Rimat tosin oli matalia, 20-25cm, mutta rimat kumminkin.

Suoralla pätkällä irtoaa hyvin, ehkä liiankin hyvin, aavistan tässä vielä haasteita.

Putken kautta takaakiertoon ja sieltä kolmen suora: hyvin putkeen, hyvin takaakiertoon, mutta vaatii vahvan vekin, jotta kääntyy seuraavalle hypylle eikä ajaudu ohi.

Pelkkä putki tai putki ekana esteenä menee hyvin, mutta hypyn takaa kutsuttuna putkeen oli liikuttavaa, kun hontelo varsa ei tiennyt miten asetella koipensa että pääsee rimasta yli. Tähän asti ollaan tehty tosiaan ilman rimoja kaikkea muuta paitsi suoran pätkillä hyppytekniikkaa. Ilma oli sakeana snautserin kysymysmerkkejä.

Treenin jälkeen snakusteri sai rallatella metsässä belgiystävänsä Varman kanssa. Mukana oli myös kolme alamittaista karvaista. Vauhtia riitti, samoin kuolaa (omaa ja belgin) Piirun parrassa! Yhden kontin takana Piiru vinkaisi, mutta tuli sieltä kuitenkin yhtä lujaa kuin sinne menikin. Rallattelun lopulla Piirustus vähän ontui vasenta etutassuaan, mutta en löytänyt sieltä mitään. Jos painoin anturaa, Piiru vingahti ja nykäisi käpäläänsä pois. Hallin pihalla Raapu kuitenkin juoksi hurjaa vauhtia, että tuskin mitään vakavaa. Kotona puoli 11, pesin etutassut, hurtta vähän varoi sitä vasenta mutta antoi pestä ja kuivata.

*la 17.5: Mies ulkoilutti koirat, ei huomannut mitään erikoista Piirun askelluksessa.

Rajalla.

 *su 18.5: Helteinen lepopäivä, Piirustus oli taas pelkkää kysymysmerkkiä, kun se höntti pisti juosten pihalla sähköjäniksen lailla ja tulikin nopeasti kuuma! Uskois viisaampaansa: Taimisto pisti nenänsä ulos, kävi pusikossa pissalla ja jolkotteli rauhassa marjapensaan varjoon maate.

Ja sisällä eteisen kaappiin.