torstai 19. joulukuuta 2013

Marraskuu sähkeinä

Etukäteen ennustin, että marraskuusta tulee rankka kuukausi. Enpä silti osannut odottaa olevani marraskuussa ja vielä pitkälle joulukuutakin ihan puhki. Mies on ollut poissa ja me ollaan lasten kanssa sairasteltu vuoroin ja yhtäaikaa. Univelkaa on kuin huonosti nukkuvan pikkuvauvan äidillä.

Päivärutiini on mennyt näin: 
aamulenkki ennen kuin lapset heräävät
omat aamutoimet ja lapsille aamu valmiiksi
lapset hereille, lasten aamutoimet
sapuskaa kaikille
päiväkodin kautta töihin
päiväkodin kautta kotiin
metsään koko lauma
ruokaa, siivousta, pyykkäystä
iltatoimet
huomisen valmistelua
unta palloon ja aamusta uudestaan!

Tästä on sitten ollut muunnelmia, kun on juostu tohtorilla, oltu saikulla, oltu puol päivää töissä ja puolet saikulla, pari vuosilomapäivääkin ollaan vietetty.

Tohtori käski toista antibioottikuuria mulle määrätessään, että muista levätä ja pitää itsesi lämpimänä etkä mene ulos jos ei ole pakko. Vastasin, että mulla on kaksi pientä lasta, kaksi koiraa, omakotitalo eikä miestä mailla eikä halmeilla. Kehotukset lepäämisestä loppuivat siihen.

Puhelimeen olen asioita ja ajatuksia kirjaillut, mennään niillä merkinnöillä.


*la 16.11: Kaupunkikävelyllä puistossa
- seuraamista (todellinen häiriötreeni, pääsin silti palkkaamaan, tosin en voinut vaatia pitkää oikeapaikkaisuutta)
- kierrä-leikkiä (oikein innostui kun oli leveämpi kierrettävä kohde ja muutaman kerran lähettyi hienosti)
- ohittamista ja odottamista (tietysti, kaupungilla kun oltiin, mä vaadin hyvää käytöstä myös suojatiellä, mutta en uskaltanut katsoa odottavan auton kuskin suuntaan)
- perusasentoja, katsekontaktia ja muutama luoksetulo.

*su 17.11: Iltalenkin jälkeen tehtiin ulkona Taimin kanssa seuraamista pallopalkalla, kovasti on väljyyttä kun en muista koska oltais viimeksi kääsnan kanssa seurailtu. Piirun kanssa treenattiin ulkosalla istu-maahan-tekniikkaa ja sisällä otettiin perusasentotreeni. Ensin muutama perusasentoon tuleminen ja sitten  tuli kääsna mukaan: Piiru perusasentoon ja Taimisto oli kolmen metrin päässä meidän edessä. Sanoja en uskaltanut käyttää, mutta treenattiin Taimin kanssa istu-maahan-kaukokäskyjä. Kahden käden käsimerkkejä käytin ja kääsna teki hyvin ja innolla (tosin se liikkuu eteen ja taakse, mutta ei ole koskaan enempää vaadittu) ja heitin sille välillä namin. Kääsna etsi namin ja sai lisää käsimerkkikäskyjä, välillä heitin namin ja otin taskustani uuden. Kertaakaan ei tarvinnut sanoa Piirulle mitään, ei pyrkinyt osingoille, ei piipannut, seurasi vaan mitä me kaksi tehtiin ja pari kertaa kuulin, kuinka vieressäni nielaistiin tyhjää! Ne pari kertaa, jolloin vilkaisin snautseria silmiin, sain vastaani kiinteän odottavan tuijotuksen. Hieno treeni ja hieno fiilis!

*ma 18.11: Piirun takapihatreenit:
- perusasentoja askeleen tai kahden etenemillä käsimerkkiä häivyttäen
- ekan kerran meni perusasennossa yhdellä käskyllä hissinä maahan ilman käsimerkkiä tai muita apuja ja nousi hienosti ylös takaisin perusasentoon - tai ainakaan en tiedosta apuja, jos niitä annoin, tähän tarvii kaverin silmiksi
- lyhyitä paikallamakuita häirittynä, häiriöinä poikien taisteluleikki ja mä hain lisää nameja rappusilta eli Raapustus jäi makaamaan nurmikolle ja poikien sota oli meidän välissä
- kuistilla istu-maahan-tekniikkaa, virheestä vieressä päivystänyt Taimisto sai namin, virheitä ovat esim etutassujen nostelu istuessa, takapään liikkuminen ja pomppaamalla istumaan nouseminen.

*ti 19.11: KSSK:n pentutokossa. Joko Piirulla oli hyvä päivä tai sitten alkaa oikeasti olla siedättymistä muita koiria kohtaan, mutta riekkumista oli kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Yletöntä loikkimista ja pomppimista ja muiden luo hinkuamista oli sitten treenin lopuksi tarjolla, kun toiminta loppui. Odottamisen jalo taito tuolta eläimeltä (vielä) puuttuu!

Tehtiin ohituksia sekä pujotellen että suoraan ja esitettiin paras suoritus tähänastisella ryhmätreeniurallamme, jes! Toki oli makkaranpaloja kädessä, mutta keskittymisen herpaantuessa pieni älähdys riitti ja hurtta palasi ruotuun. Samoin kun itse olimme ohitettavina, koiruus hienosti vilkaisi, että "tuolta joku tulee, taidanpa ottaa katsekontaktin" ja "tuonne se joku menee, taidanpa ottaa katsekontaktin". Hyvä mieli!

Perusasennot on edelleen siitä käsiohjauksesta riippuvaisia, että jääkö liian taakse. Tai sitten jos on vauhtia ja intoa, niin liikkuu pomppien ja todennäköisesti liian eteen. En selvästikään ole ollut tarpeeksi tarkka palkitsemishetken kanssa. Sekä perusasennoissa että istumisen kestoa harjoitellessa koiruus nostelee etutassujaan. Ei varsinaisesti liiku, mutta nostaa vaikka toisen tassun joutessaan ilmaan. Tässä pitää skarpata ja tarkentaa palkkaamisajankohtaa, kun vaikuttaa levottomalta ja saattaa madaltaa kynnystä lähteä liikkeelle siitä paikallaolosta. Se on vaan niin vikkelä nostamaan sitä kinttuaan, että monesti olen ehtinyt suullisesti merkata toiminnan oikeaksi ja sitten namia antaessa tassu onkin jo liikkunut. Ei oo helppoo ei.

Istumisen kestoa ollaan selkeästi treenattu liian vähän. Pysyy kyllä paikallaan, mutta katselee mua kohti otsatukkansa alta epäileväisen näköisenä ja jossain vaiheessa menee maahan. Istu-maahan-tekniikkatreeni taitaa vaikuttaa vahvasti tähän ja erottelu ei ole mennyt pentuselle jakeluun. Siispä lyhyempää paikallaistumista tai ainakin tiheämpää palkkausta, ettei ehtisi tarjota maahanmenoa.

Sen verran hyvin meni, että harkitsen vakavasti siirtymistä jatkoryhmään, vaikka ensi vuoden alusta. Seuraamista tarttis vahvistaa, samoin kulmia ja sitten noita paikallaoloja. Ja tietysti miljoonaa muuta asiaa kans.

* ke 20.11: Esikoisen ja Piirun kanssa iltasella juna-asemalla. Koiruus ei jännittänyt yhtä paljon kuin ekalla kerralla ja hiljaisella laiturilla treenattiin seuraamista! Rappuja mentiin ylös ja hissillä alas. Tuon elukan uteliaisuus voittaa jännityksen ja laiturilla istuessa tuli jopa tuli tylsää.



*pe 22.11: Juoksee se!

Päivystämässä.

*la 23.11: Piirustus kuopii neljällä tassulla pissansa päälle, hoopo.


*ma 25.11: Osteopaatti.

* ti 26.11: Mun piti varata koirahalli ja mennä hurttien kanssa tokoilemaan, kun oli kerrankin vapaa aamupäivä ja lapset hoidossa. Mene siinä sit, kun toisella on juoksut! Metsään meni sekin suunnitelma, kirjaimellisesti. Metsä oli kaunis ja talvinen, pikku pakkanen oli just hyvä lenkkikeli. Kamerankin otin mukaan ja kas, siitä loppui akku heti käynnistyksen jälkeen.

*ke 27.11: Vähemmän kaunis lenkkikeli, kun satoi vettä. Illalla taas lyhyt retki juna-asemalle esikoisen ja Piirun kanssa. Opeteltiin taas rappusissa kulkemista ja odottamista, käskystä pitäis malttaa odottaa että mä pääsen edelle ja taas seuraavalla tasanteella pysähtyä. Hissilläkin huristeltiin. Nakkipurkki jäi kotiin keskelle eteisen lattiaa ja siinä se oli kotiin tullessakin, vaikka kääsna oli samassa eteisessä. Snautserin jäljiltä purkki olisi ollut entinen ja nakit syöty. Junalaiturilla perusasentoja ja seuraamista, lisäksi mä opettelin kääntymään vasemmalla jalalla. Sekin voi olla yllättävän vaikeaa.


Luiru.

*to 28.11: Kuopus valitsi Lemmikkikeskuksen hyllystä Piirulle uuden lelun, vihreästä sametista tehdyn krokotiilin. Piirunen kanniskeli sitä ylpeänä ympäri huushollia ja löysi vingunkin. Kuopuksen mielestä Piirustus on vähän isokokoinen ja turhan raju touhuissaan, mutta tänään ihme kyllä lapsonen otti krokosta kiinni ja leikki hetken Piirun kanssa. Ihan se hymyili ja välillä nauroikin, kasvaahan se lapsonenkin ja tottuu myös. Piirustuksella ei ole probleemia lasten kanssa, menee kaikenlaiseen touhuun mukaan ja yleensä keskelle leikkiä. Arvatkaa väistääkö, jos lapset käskee?



Soramontun reunalla.

*la 30.11: Tänään luminen lenkki. Mä olen maanantain osteopaattiretken jälkeen ollut kevyesti tulisilla hiilillä Raapustuksen tulehdusepäilyn takia. Reipas tuo otus on kuitenkin ollut ja alkoi lenkillä tiputtamisen sijaan valuttaa. Ei ainakaan vuoda sisään eikä ole epäilyttävän väristä.

Ei kommentteja: