Tarkoitukseni oli kirjailla ylös, miten (vähän) ollaan treenattu lokakuussa. Kummastelin, kun ei syyskuun kahta viimeistä viikkoa näkynyt missään. Kas, sehän oli jumahtanut luonnoksiin, julkaisuaika oli jäänyt laittamatta. No, laitetaan se sitten nyt:
*ma 16.9: Suvin hallilla. Taimisto teki iloista ja vauhdikasta agia! Jostain syystä me molemmat ollaan Suvin hallilla paineettomia ja kokeilevalla tuulella ja tehdään hyvin.
Piirustus treenasi
- putkea + keilapalkkausta eli tullessaan putkesta ulos mä keilaan palkan lähtemään maata pitkin, jotta hurtta etenisi putkesta eteenpäin eikä pyrkisi kääntymään mun kättä kohti tai suoraan mun eteen
- hyppysiivekkeiden kiertoa sieltä ja täältä
- ekan kerran rengasta: irtorengas maassa, houkuttelin Piirustuksen läpi ja helposti meni, joku kymmenisen kertaa tätä
- lopuksi odotti hyppysiivekkeiden takana, mä seisoin metrin verran putken suuaukosta eteenpäin, kutsuin koiraa ja hyvin tuli ja meni lujaa putkeen.
*ti 17.9: Piirun kanssa pentutokossa, kaveri otti kuvia meistä. Oltiin Piirustuksen kanssa mallikappaleita sille, miten voi harjoitella liikkeestä maahanmenoa. Ohitusharjoituksissa saan tehdä edelleen kovasti töitä (kuten koko tokoilun ajan muutenkin), mutta häpesin piirun verran vähemmän kuin edellisellä kerralla.
Taimisto oli odotellut takakontissa, nappasin sen mukaan ja mentiin kolmeen tyttöön kävelylle. Tokon jatkoryhmän loputtua pidettiin pikainen tokotoimikunnan kokous ja sitten olin mukana ystävän treenatessa bh-kokeeseen ihmisneliötä ja paikallamakuuta. Treenailun päätteeksi seistiin porukalla hallin ulkopuolella tunnin verran palelemassa ja nauramassa! Olin kotoa poissa 17:30-22, niin se aika hurahtaa kun on mukavaa.
*ke 18.9: Taimilaisen agitreenit. Omaa ohjaamista vaan tarkemmaksi ja ohjaavaa kättä alemmaksi. Mulla on keskittymisvaikeuksia, kun en tiedä pitäisikö kääsna jättää kokonaan eläkkeelle vai ei.
Piiru rallatti menemään walesi Papun kanssa ja pääsi hetkeksi tekemään kujakeppejä. Nyt leveys tahi kapeus on sellainen, että koiruus pääsee vielä juoksemaan mutta joutuu pikkaisen mutkittelemaan kroppaansa. Tässä varmaan pysytään jonkin aikaa, että saadaan sisäänmenoja reilusti varmemmiksi. Nyt ei ole varmuutta nimeksikään, etenkään ekoilla kerroilla. Sisäänmenojen lisäksi pitää huomioida mun oma liikkumiseni, että muistan mennä kummallakin puolella ja edellä ja takana ja missähän vielä. Oli muuten eka kerta, kun tehtiin Piirun kanssa kujakeppejä niin, että hallissa oli muitakin koiria ja se olikin vaativa juttu! Karkasihan tuo pari kertaa, olisi kovasti tehnyt mieli löytää leikkikaveri.
*pe 20.- su 22.9: Tilly-westie tuli viikonloppukylään. Perjantaina piti sekä Tillyn uhitella Taimille että Taimin Tillylle, mutta lauantaina molemmat heiluttelivat toisilleen häntää. Suurempiin suosionosoituksiin ei kääsna taida kyetäkään. Lauantaina päivälenkillä Tilly ja Piiru juoksivat pitkin poikin metsässä ja takapihalla, päätin lenkille lähtiessä, että HK:n sininen on parempi kuin hihnat ja niinhän se oli. Sunnuntain aamulenkin jälkeen westie oli ruskea ja haisi imelälle, oli päässyt lempitouhuihinsa eli kierimään sienissä! Iltapäiväunet Piiru ja Tilly ottivat vierekkäin kerällä pesevän pyykkikoneen vieressä.
*Piiru on jonkin aikaa saanut iltapäiväruokansa pääosin maahanmenoista ja kun koiruus on alkanut vahvasti ennakoimaan, otin mukaan istumisen. Sotkee muuten kivasti koiran aivoja, kun yritän pärjätä ilman käsimerkkejä eli pitäisi vaan yhdestä sanasta tajuta miten sapuskaa saa. Seisomasta tahi istumasta menee maahan hienosti, makuulta istumaan vaatii vielä pikkasen käsimerkkiä avuksi. Vauhtia on, joten tahtoo mennä yli eli istumaan etutassut ilmassa. Palkkaa siitä sitten!
*Syyskuun viimeinen viikko oli yh-viikko. Niinpä ulkoiltiin aina työpäiväkotieskaripäivän päätteeksi koko lauma milloin missäkin metsässä. Keskiviikkona ihana Suvi ulkoilutti mun hurtat päivällä, kun oli iltameno. Piirustus sai myöhäisen lounaansa
-istu-maahan-erottelulla
-makuulla ollessa ottamalla katsekontaktin
-makuulta istumaan noustessa siitä, ettei pomppaa niin lujaa ylös että takapuolikin nousee.
Uutena juttuna otettiin iltamyöhäisellä "kylki" eli koiruus makaa kyljellään ja kun myös poski on matolla sanon "kylki" ja koiruus saa namin suoraan suuhun. Jostain syystä Piirustus ei yhtään tykkää olla ns laitettuna kyljellään, josko tämä auttaisi siihen.
*la 28.9: Suvin hallilla. Taimin kanssa takaakiertoja ja keppikulmia. Piirun kanssa harjoitusrenkaasta läpi joitakin kertoja ja sitten nostin renkaan vähän irti maasta, ei kuitenkaan hyppyyn asti. Ekaa kertaa tehtiin näin pitkä esteyhdistelmä: takaakierto+putki+hyppy+takaakierto+takaakierto+putki+hyppy. Hypyt ja takaakierrot siis ilman rimoja. Hyvä mieli tuli, tykkää tehdä eikä ollut yhdenkään esteen jälkeen lopettamassa ja kummastelemassa, miksei palkkaa jo tule!
*su 29.9: Umpan ja Taimin kanssa Ojangossa agilitykilpailuissa, kisattu viimeksi kesäkuussa. Ekasta rataantutustumisesta myöhästyttiin (hyvä ettei eksyttykin lämmittelylenkillä!) ja rata oli muutenkin kamala, ehkä siellä pari kolme estettä meni sujuvasti. Tokassa startissa koiran ja mun välissä oli se eka hyppy, jonka Taimisto päätti kiertää! On aina kiva aloittaa rata vitosella, vaikkei ole ensimmäistäkään estettä edes suoritettu. Pyörityksessä kerrankin olin lähdössä ajoissa alta pois, niin koira jäi kummastelemaan, että mihinkäs toi akka nyt on kesken hypyn menossa eikä sitten hypännyt ollenkaan. Kontakti-putki-erottelu toimi hyvin, kuten Taimistolla yleensäkin.
Kolmas rata oli hyppyrata ja mulla on aina ollut ongelmia hahmottaa hyppyratoja. Leinosen Janitan luennolla joskus vuosia takaperin opin, että mä hahmotan radat numeroittain ja palastelen ne kontakteihin. Koska hyppyradalla ei kontakteja ole, ne on mulle hankalia. Niinpä nytkin tuli kesken radan tunne, että olen ohjannut rataa väärin tai ettei tämä rata lopu koskaan ja ollaankohan me nyt yhtään siellä missä pitää. Kontaktiesteet on mulle ikään kuin yhden pätkän loppu ja toisen alku. Se parikymmentä estettä yhteen pötköön on kovin pitkä. Taimisto kuitenkin kulki hyvin, en muista koska viimeksi olisi mennyt noin lujaa eli 3,8m/sek! Eihän se monellekaan koiralle ole kuin se tavanomainen vauhti, mutta mun jumieläimelleni se oli hurjaa menoa. Harmi kyllä, ylitimme ihanneajan kolmella sadasosalla. Tyytyväinen olin silti ja koiruus oli makkaransa ansainnut!
Lähdettiin Taimiston kanssa kotoa aamuseiskalta muiden vielä nukkuessa. Tai niinhän mä luulin: Piirustus oli alkanut ulvoa ja ulista heti kun me kääsnan kanssa lähdettiin ja oli jatkanut aariaansa kaksi ja puoli tuntia! Mieheltä paloi ihan kevyesti käpy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti