perjantai 25. lokakuuta 2013

Kävimme osteopaatilla

Eilen torstaina 24.10. ajelin ensin koko lauman äitille (4- ja 6-vee kaksijalkaiset, 0-, 1- ja 8-vee nelijalkaiset) ja sieltä jatkoin kevennetyllä kokoonpanolla Riihimäelle. Osteopaatti Markus Laios otti meidät vastaan ja toisen kerran Taimiston hoitohistoriassa kääsna sai maininnan, ettei ollut mainittavaa. Kaularangan, lapojen ja rintarangan yläosan ylimenoalueilla oli kompensaatiota, muuten hurtta oli ihan jees kuosissa. Selkäranka oli suora ja jännitteetön, siihen palautettiin nätti kaari ja jännite. (Pahoitteluni, Markus, jos ja kun termit ja muukin sanasto osteopatiasta ja koiran anatomiasta on hakusessa!) Taimilaiselle villapaita päälle ja autoon odottamaan. Onneksi ei ollut pakkasta, ei tarvinnut raahata häkkiä sisään vaan hyvin hurtat tarkenivat takakontissa.

Vedin syvään henkeä ja annoin Piirulle luvan tulla pois häkistä. Mentiin sisään ja Markus alkuhaastattelun lopuksi kysyi miksi Piiru on täällä. Kerroin, että alunperin varasin ajan siksi, että halusin kuulla miltä Piirustus Markuksen käsissä tuntuu, mutta jossain vaiheessa kesää aloin katsella, että onpas pentuseni ahdas takaa. Ahtaus ei ole ajan kanssa helpottanut, vaan muuttunut pahemmaksi. Oikea takajalka kulkee ahtaasti suoraan, vasen takajalka astuu oikean tassun eteen ja joutuu sitten tekemään pyörivän väistöliikkeen. Vasemman jalan väistöliike suuntautuu pyörien sivulle ja sitten istumassa tai makuulla oikea takajalka kääntää varpaista alkaen reilusti ulospäin.

Markus asetti Piirun seisomaan, katseli ja koetteli. Antoi ensilausunnon, että nuori koira kehittyy vielä, kuonosta lantioon asti ok, mutta lantion alue, alakolmio, on reilusti vinossa, joko oikealle sisäänpäin tai vasemmalle ulospäin, kummin vain halutaan sanoa. Oikea takajalka ei noussut ja auennut taakse yhtä hyvin kuin vasen. Tuli aika nostaa Piirustus pöydälle ja mä olin varautunut hikiseen urakkaan, koska tuo pentuseni ei laitettuna ja pidettynä (esimerkiksi hieronnassa) mielellään paikallaan pysy eikä sitä myöskään peittele. Mutta kas, kakarahan pysyi pöydällä kyljellään loistavasti! Toki välillä kummasteli, että mikä toi mies on ja mitä se mulle tekee, mutta silti homma toimi loistavasti!

Markus sanoi Piirua rauhalliseksi ja tasapainoiseksi luonteeksi, taitaa omata kädentaitojen lisäksi ennustajan lahjoja! Hyvin meni myös kääntö toiselle kyljelle ja koira otti hoitoa hyvin vastaan. Maltti alkoi hiljalleen loppua, piti enemmän silitellä ja jutella mukavia ja myös kädellä pitää kevyesti päätä pöytää vasten. Summa summarum, koira oli kiero ja nyt sitä pitää seurailla. Saattaa olla, että oikenee tällä yhdellä kerralla, mutta saattaa tarvita toisenkin käynnin. Ensi viikolla soitan, jos ei takajalkojen askellus yhtään aukene tai jos menee ahtaammaksi. Vaikka menis parempaan suuntaan, niin Markus toivoi silti näkevänsä Piirun vielä tämän vuoden puolella. Syystä mentiin ja hyvä niin, parempi oikaista liikeratoja nyt nuorena ja toivoa, että väärät häipyisivät lihasmuistista. Suosittelen osteopaattia(ni) lämpimästi!

Ei kommentteja: