keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Henkilökohtainen hygienia

Kuten kaikki uudet asiat, tämäkin vaatii opettelua. Enemmän pennulta, mutta jonkin verran myös minulta, kun hoitotoimenpiteiden kohde on uusi. Taimisto osaa jo.

Hampaat
Piirustuksella on edistyksellinen hammasharja. Siinä on ikään kuin kaksi puolta rinnakkain eli se pesee hampaat molemmilta puolilta ja lisäksi päältä yhdellä kertaa! Kananmakuinen hammastahna näyttää maistuvan ja harjauksen ajan pentunen makailee selällään. Ja jättää kerrankin mun sormeni rauhaan eikä yritä pureskella niitä! Tätä harjoitellaan iltaisin, ihan turha luulo, että mun aamuihini mahtuisi mitään, minkä voi jättää tekemättä (omat hampaat harjaan kyllä, toim. huom.).

Kynnet
Kaksi edellistä, kääpiökokoista, koiraani olen opettanut olemaan mun sylissäni selällään kuono lähellä mun suuta. Mulla on ollut nami suussa ja aluksi joka kynnen jälkeen saa luvan ottaa se nami. Tästä on päästy sitten kynsi kynneltä siihen, ettei aikuiselle mitään nameja anneta koko operaation aikana ja harvoin jälkikäteenkään. Tämä uusin perheenjäsenemme kun aikoo kasvaa valtavaksi (tassujen jämäkkyydestä päätellen), niin sylissä makaaminen ei liene paras mahdollinen vaihtoehto. Ajattelin, kun se hampaiden harjaus selällään maaten sujuu niin hyvin, että manikyyri hoidettais samalla tavalla. Olis sitten tuttu asento, hoidot vaan vaihtuis.

Ajattelu ja elävä elämä eivät kohdanneet. Piirustus, draamakuningatar, aloitti sellaisen ulinan ja kiemurtelun nähtyään kynsisaksien lähestyvän, etten osannut varautua. Pentu huomasi takuulla hätkähdykseni ja sai siitä vahvistusta omalle toiminnalleen. Niin kuin se kokovartalokiemurtelu ja paniikkilaulanta mitään auttais, ainakaan enää toista kertaa. Koiruus päätyi siis mahalleen maate, mä polvilleni lattialle ikään kuin koiran päälle, juttelin mukavia, odotin hurtan rentoutuvan. Pitkä odotus palkittiin, mutta (tuskan) hiki ehti tulla. Kun etutassuista oli kynnet leikattu ja tunnelma oli rauhallinen, päästin pennun rauhallisesti vapaaksi ja jätin takatassut (hamaan) tulevaisuuteen.

Tulevaisuuskin tuli toki vastaan. Inspiraatio iski, laitoin musiikkia soimaan, otin kynsisakset ja pennun, pistin sen selälleen ja odotin. Kun kevensin otetta, alkoi kiemurtelu, ulina ja sormieni pureksiminen välittömästi. Mä keskityin musiikkiin ja siihen,  miltä pentu mun käsissäni tuntui. Hiki tuli taas ja yhtään en saanut kehua tai pentunen luuli operaation päättyneen ja yritti kammeta pystyyn. Ei siis nameja, ei kehuja, vain hiljakseen lauleltuja laulunsanoja - ja leikatut kynnet! Ihan kamalaa oli ja parin päivän päästä tarttis taas. Huh!

Sanomalehdet
Sanomalehtiä pitää muistaa tuoda töistä ja kiertää taas naapurusto. Hädän sattuessa pissa tulee sanomalehdelle, mutta nimen hihkaisu riittää ja pentunen kestää hienosti odottaa sen hetken, että saan heivattua sen kynnyksen yli ja riennettyä itse perään. Saattaa jopa olla, että ulkona on jotain niin mielenkiintoista, että pissahätä unohtuu kokonaan. Saattaa myös olla, että laitoin liian vähän päälle ja palelen horkassa. Saattaa myös olla, että pissa tulee vasta sisään.

Mä hihkun iloisena "piissaalleee!" aina pentusen kyykätessä ulos, sisällä en sano mitään, siivoan vain sotkut. Mulla on vissiin hihkumisen ajoittamisessa vähän viivettä, kun parina päivänä pentunen on jäänyt pissattuaan semmoiseen puolikyykkyyn ja katsonut mua odottavasti. Kun olen hihkaissut "piiissaaalllee!" pentunen loikkaa helpottuneen oloisena jatkamaan matkaa. Että onkohan tullut opetettua, että kyykistymisestä voi jatkaa matkaa vasta luvan saatuaan? Pitänee skarpata.

Suihku, sauna, kylpy
Mä olen niin onnellinen ollut näistä ulkoilukeleistä! Minä, joka en käsitä kevään tarkoitusta, mutta viihdyn kesässä, kuivassa syksyssä (on niitäkin ollut!) ja rehellisessä pohjoisen pallonpuoliskon talvessa, olen nauttinut lumisista aurinkoisista ulkoiluista niin, että ruokatunnitkin on menneet järjestään pitkiksi (kellokortti kiittää ja kuittaa kyllä). En millään malttaisi tulla sisään!







Mutta nämä eksoottiset asiat lähestyvät päivä päivältä. Tähän mennessä Piirustus on ollut mukana lämmittämässä saunaa, nuuskinut lauteiden alla ja käynyt lipomassa peseytymisen jälkeen lattialle jäänyttä vettä.

Edesmennyt westieni oli niin hulluna saunomiseen, että esimerkiksi steriloinnin jälkeen tikkien ja leikkaushaavan takia sillä oli saunomiskielto. Kerran erehdyimme saunaan ilman westietä ja rauha ja rentoutuminen olivat kaukana. Westie haukkui, ulvoi ja uikutti koko saunomisemme ajan ja kaupan päälle juoksi useamman kerran päin saunan oveakin. Kun westieltäni myöhemmin leikattiin rasvapatti ja poistettiin kaksi nisää, kielsin koko perhettäni saunomasta, kunnes westienikin pääsi taas lauteille. Usein me kaksijalkaiset olimme jo poistuneet saunasta ja jättäneet oven auki, kun westie vaan loikoili lauteilla. Joskus kävin komentamassa sen pois, kun epäilin sen pian jo pyörtyvän. Juomaan se ei saunomisen aikana suostunut. Läähättäminen loppui heti, kun vettä tarjottiin.

Ei kommentteja: