torstai 14. helmikuuta 2013

Tuhottua

Muistelin tuossa, mitä koirani ovatkaan pentuina tai miksei vanhempinakin onnistuneet tuhoamaan.


Jo edesmennyt westie:
- talouspaperirulla (näytti siltä kuin olisi satanut lunta eteiseen)
- useat kengännauhat (ei hampaanjälkiä kengissä!)

- toi mulle kerran kukkia suussaan (kukissa vaan oli juuret ja mullat mukana, ruukku puuttui)
- veti hampaillaan jalkalistan päältä irti ne "nupit", joilla sähköjohto kiinnitetään (niissä on se valkoinen muoviosa ja lyhyt naula), iski paniikki että montako se on nielaissut, onneksi ei yhtään ja todennäköisesti lopettanut sokeripalasta saamaansa sähköiskuun, aikamoisen tällin sain minäkin.

Nyt 7-vuotias kääpiösnautseri (en taida muistaa kaikkea):
- jalkalistoja
- ovenkarmeja
- olohuoneesta ikkunankarmit
- eteisen puuarkusta pala sieltä ja toinen täältä
- ainakin yhdestä ovesta jyrsi alakulmaa
- matokuuri pakkauksineen
- finrexin flunssalääkepusseja
- codetabs-yskänlääkkeitä
- vhs-kasettien pahvikoteloita
- lyijykyniä (tulee muuten saman näköisinä ulos kuin ovat menneet sisään, pehmeämmässä olomuodossa vain)
- pyyhekumeja
- polttopuita
- tappoi hiljalleen katosta roikkuvan amppelin hyppäämällä nojatuolin selkänojalta kohti kattoa ja putoamalla lehti tai pari suussaan viereiselle nojatuolille,juuret sai liikaa ilmakylpyjä
- ahmi sallitut puruluut ja oksensi sitten minne sattuu ilman ennakkovaroitusta (eikä muuten anna vieläkään ennakkovaroitusta eikä pidä ääntä jos vaikka olisi yöllä tarve päästä ulos)
- useita sanomalehtiä
- puisia leluja, kuten brion junaradan palasia (tästä jäi kiinni viimeksi tänä talvena, joku tuossa puussa materiaalina viehättää)
- lisäksi pöydällä kuin pöydällä kynsien jälkiä, kun on tullut kiire hypätä pöydältä alas ettei jäisi kiinni (kerrankin laitoin ulko-oven kiinni ja avasin saman tein kun huomasin unohtaneeni jotain ja jo oli käppänä ehtinyt keskelle keittiön pöytää seisomaan!)

Ei kommentteja: